Ennen Siirin lähtöä vein koirat puistoon nauttimaan omaehtoisesta liikunnasta. Brida oli oikeastaan ainoa, joka totuttuun tapaan sinkoili edes takaisin.
Meillä on myös alkanut ensimmäisen astutettavan juoksut, nyt jännäillään sormet ristissä sitten reilu kuukausi. :)
Viime viikolla sain vihdoin kaivettua kameran naftaliinista ja otettua pari kuvaa parsoneista. Siirin kuvat on mitä on, kun sitä ei voi pitää vapaana ja oli vähän vaikeaa säätää kameran ja liinan kanssa. Muumi taas mennä viipottaa omille reissuillaan tai istuu sylissä, niin senkin kuvaaminen oli aika ärsyttävää. Ehkä seuraavaksi koirametsään tai -puistoon. :D
Saimme Siirin kylään tammikuun lopussa. Tämän kuukauden missiona on tutustua Siiriin aikuisena, sekä katsoa mitä sillä on annettavaa metsästyksessä. Tuurilla saatiin myös terveystarkastuksen samalle reissulle. Kylläpä jännitti ja ahdisti, kun pentusuunnitelmat ovat jo sovittu loppuvuodelle. Vaan priimaa pukkasi; luustokuvat varsin mainiot B:n lonkat, nollan kyynärät, selässä ei LTV-muutoksia eikä spondyloosia ja silmät ja polvetkin terveet!
Luonne Siirillä on juuri sitä mitä minä haluan parsonin olevan; reipas, ennakkoluuloton ja avoin. Reippaudestaan huolimatta se ei ole sellainen sekoileva pirihiiri, vaan heittäytyy erittäin mielellään nukkumaan kun ihminen ei tarjoa huomiota. Nukkumaan mennään toki mieluiten peiton alle. Kaikki ihmiset ovat aivan ihania, oli ne sitten lapsia, vanhuksia, miehiä tai hassuja. Pusipusi vain! Metsällä se on hyvin kuulolla, mutta muuten emme uskalla vapaana ilman aitoja sitä pitää. Siiri nimittäin ottaa hajun ja adios. Ihme kyllä, luolatutkan ollessa kaulassa, se keskittyy lähinnä koluamaan reikiä eikä ole lähtenyt omille retkilleen.
Koiraa Siiri puhuu yhtä hienosti kuin äitinsä. Se ei missään tapauksessa halua joutua keskelle konfliktia, vaan mieluummin väistää. Jos Muumikaan ei jätä sitä rauhaan, niin sanoo kyllä takaisin. Toki ihminenhän sen tilanteen katkaisee, ettei koirien tarvitse keskenään kiukutella. Siiri kyllä tervehtii muut koirat kohteliaasti ja uskon että se olisi yhtä hieno "tutustu laumaamme"-luottopakki mitä Kerttukin oli.
Siiri on ollut nyt useamman kerran erilaisissa paikoissa töissä. Sillä on todella hyvä haku, mutta toivoisin vähän lisää sitkeyttä riistatöihin. Uskon, että sitkeys tulee iän ja kokemuksen myötä, niin hyvä aihio Siirissä on.
Se on kokonaisuutena kyllä niin kiva koira, kun odotin tästä yhdistelmästä tulevankin. Loppusyksyn pentuesuunnitelmat pidetään siis vahvasti voimassa. ;)
Aijan ja Ässän kesäkuussa 2023 syntyneet jälkikasvut ovat tällä kaudella päässeet aloittamaan työskentelyn täydellä teholla. Mutsu, Setsu ja Toivo tekevät hommia monipuolisesti niin maan alla kuin pinnallakin. Saimme Setsun ja Toivon tänne viime viikonloppuna jahtiinkin. Minä tykkään niin paljon seurata meidän kasvattien puuhailuja ja sitä, mitä ne ovat perineet vanhemmiltaan.
Toivo on isänsä poika ulkonäköä myöten, kun taas Setsussa on todella paljon äitiään. Kunhan saadaan Setsun tukka kuntoon, nähdään se näyttelyissäkin kesän aikana. Harmittavasti Setsu oli tällä reissulla kipeänä, joten sen kanssa ei urotöihin ylletty. Veljensä sitä vastoin sai 7 supikoiraa töihin, jotka miellyttivät kasvattajiakin. Sunnuntaina nuoren koiran väsymys jo näkyi, joten se sai lepäillä loppupäivän ja illalla nauttia meidän Muumin seurasta.
Myös Mutsu oli Turun kupeessa metsällä omistajiensa kanssa. Harmittavasti aikataulut menivät ristiin, joten ei nähty heitä. Mutsulle saatiin lauantaina supi sekä ensimmäinen kauris, toinen luolasta ja toinen ajosta.
Harmittavan vähän tulee nykyään päiviteltyä sen enempää blogia kuin muitakaan sosiaalisen median kanavia. Käydään siis viime vuosi läpi täällä.
Lauman muutokset
Loppuvuodesta 2023 meille palautunut Lionel sai oman kodin helmikuussa. Se "bondaus" mikä koiran ja uuden omistajan välillä oli heti oven avautumisesta lähtien, oli käsittämätön. Lionelilta lähti keväällä pallit ja ehkä pahimmat höyryt ovat sitä myöden tasoittuneet. Tylsää sillä ei vieläkään Paimiossa ole.
Morkkis lähti loppukesästä Alavuden kupeeseen jahtailemaan monipuolisesti kaikkea nelijalkaista. Se on viihtynyt uudessa kodissaan hyvin. Saimme Morkkiksen kylään joulun välipäivinä ja kyllä se täällä ollessaan muisti kaikki maneerit ruoka-ajoista tarhakäyttäytymiseen... :D En tiedä, onko se edes palaamassa meille kauden päätyttyä, vai saiko pysyvän oleskeluluvan Etelä-Pohjanmaalle.
Isla puolestaan muutti Liettuan näyttelyreissun jälkeen kokeiluun Heinolaan. Siellä on hommat menneet toistaiseksi hienosti, mutta edelleen ollaan puolin ja toisin koeajalla. :)
Meille puolestaan muutti syyskuussa espanjalainen Muumi, joka on totisesti rikastuttanut tätä arkea varsin vilkkaalla toiminnallaan. Muumille saatiin rekisterinumero joulukuussa, mutta papereita odotellaan varmasti pitkälle kevääseen. Ulkomuodoltaan se ei ole mikään näyttelytähti, joten käydään varmaan kesäkuussa hakemassa harraste-Hoo ja jatketaan sitten metsästystaitojen harjoittamista. :D
Kerttu, mun elämäni ykköstykki, lopetettiin kasvaimen vuoksi lokakuun lopulla. Se kävi vielä tänä syksyllä "mielenterveysmetsällä", eli katselemassa onko luolissa elämää. Viimeinen mäyräkin sille saatiin ladosta, ihan samanlaisilla töillä kuin aiemminkin. Kerttua on kyllä monin tavoin ikävä, ja vähän mietityttää esimerkiksi se, että kuka jatkossa ajaa pennut tähän laumaan.. Kepa oli siinä ihan paras, se tykkäsi leikkiä pentujen kanssa ja oli käsittämättömän kärsivällinen. :D
Terveystuloksia
Silmä- ja polvitarkastuksissa kävi Mora, Isla ja Ada, sekä Maltti jolle yritettiin vielä viimeistä pentuetta. Tuo narttu jäi kuitenkin tyhjäksi. Kaikki tarkastetut olivat terveitä, huhuh. Tänä vuonna tarkastetaan Siiri ja Aija, sekä todennäköisesti Alpo, Mytty ja Morkkis. Ainakin Alposta on tarkoitus ottaa siementä talteen, ennen kuin sen sijoitussopimus umpeutuu kesällä.
Parson-yhdistys kerää Hannes Lohen tutkimusryhmälle dataa kaihikoirista ja verinäytteen ottoon on kutsuttu myös Rolle ensimmäisestä pentueesta. Sille on merkattu "vähämerkityksellinen kaihi", joka on siis "jokin suttu" linssisaumassa. Kaikissa maissa - ei Suomessakaan ennen - tätä ei edes lasketa kaihiksi. Jalostuksellisesti se vaikuttaa sen verran, että samaa suttua ei saa olla nartulla.
Näyttelykuulumisia
Islasta tuli kahden maan junnuvalio (Suomi ja Liettua). Muuten se keräili lähinnä varasertejä ja vara-cacibeja. Ruotsista tuli eka cacib ja myös serti odottelemaan. Se täytti 2v lokakuussa, mutta Liettuan reissulla jäätiin aina luokkakakkoseksi ja sertit jäi siis saamatta. Katsotaan jos tänä vuonna se kävisi vielä jossain mun maksamana. :)
Mora keräsi kolmella kotimaan näyttelyllä kolme sertiä. Sen hammasrivi on tällä hetkellä niin kiero, että ulkomaan näyttelyajatukset on taidettu haudata.
Brida kiersi useamman varasertin ja kolmen "varsinaisen" sertin verran kotimaan näyttelyitä. Ruotsissa se avasi myös cacib-tilinsä, joten katsotaan josko ensi kesänä kierretään parit ulkomaan näyttelyt lisää ensimmäisen CIBin toivossa..
Mytyn pennuista Nappe haki EH:n ja Täplä-siskolleen hylätty puutteellisen rotutyypin vuoksi. Jälkimmäinen suorastaan naurattaa, koska sama tuomari antoi 42cm korkealle Hn ja vuosi sitten pelkäsi meidän junnusakuja kuollakseen ja saneli mm. 14kk vanhasta "11-vuotias hyväkuntoinen veteraani".. Täplä käynee kokeilemassa vielä uusiksi jossain näyttelyssä, jotta ensi kaudella pääsisi tekemään molemmat kokeet.
Koetuloksia
Uudistetut LUT-kokeet pyörähtivät kesällä käyntiin. Meidän porukasta Mora kävi korkkaamassa ne hyväksytyllä tuloksella. Odottelen, että niitä tulisi tänne päin Suomeakin, jos vaikka tuo parson-nuoriso innostuisi käymään kokeissa.
LUME-kokeita suoritettiin joulukuussa neljä kappaletta. Sieltä valioituivat Mytty, Reino ja Brida. Moralle on toinen koe työn alla ennen pentuja. Morakin toki valioitui, mutta näyttelyvalioksi.
Yleistä arkea
Muuten viime vuosi meni allekirjoittaneella lähinnä töiden merkeissä. Isla kävi harrastelemassa vähän hoopersia, mutta se pelkäsi niin paljon hallissa että jätettiin kurssi kesken. Muuten koirien ohjattu harrastaminen on ollut uintia ja metsälenkkejä. :D
Joulukuun alussa järjestimme perinteisen itsenäisyyspäivän jahdin. Kahden vuoden tauon jälkeen meillä oli myös kokeita. Tuomariksi perjantaille oli lupautunut Isoahon Janne ja lauantaiksi Harjun Saku.
Torstai-ilta lupasi hyvää, kun lunta tuli useita senttejä illan aikana. Aamu valkeni kuitenkin peilijäisenä, aika lailla kaikki lumet sulaneet ja vettä tuli vaakatasossa. Koepäivän aloitti meidän Brida (Talisker). Se on tasoittunut riistatyöskentelyltäänkin ja suoritti hyvin ottein hyväksytyn tuloksen. Ihme että pysyin housuissani koko koeajan, vannoin nimittäin etukäteen että istun autossa pureskelemassa kynnet ja rystyset tasaiseksi. :D Tämän jälkeen luolassa kävi Reino (Caol Ila) saaden takuuvarmalla suorituksella myös hyväksytyn tuloksen. Mytty (Bona Fide) kävi kollamassa luolan viimeisenä, mutta se osoittautui tyhjäksi. Seuraavassa paikassa oli sillä vähän työmaata supin kanssa, mutta kokemuksen tuomalla varmuudella pysyi homma hallussa. Viimeisenä oli Mora (Murhakorven Halla), jolle metsästyspäivä oli ensimmäinen syksyn tapaturman jälkeen. Sen kokeessa oli yllättäviä asioita, mutta ennen kaikkea luolassa valtoimenaan virrannut vesi sai sydämen tykyttämään. Onneksi on fiksu koira, niin tulos oli sillekin lopulta plakkarissa.
Lauantaina Reino teki toisen kokeensa. Osattiin vähän arvata, että koepesä oli jälleen veden valtaama, mutta niin vain sieltä supit löytyi.. Ensimmäinen otti kymmenen minuutin jälkeen ritolat ja toisen hakuun meni jännittäviä minuutteja. Onneksi se toinenkin löytyi lopulta vedestä, ja Reino hoiti homman kotiin.
Viikonlopun upea saldo oli siis kaksi vahvistettua käyttövaliota (FI KVA-LUME Myy ja Brida), yksi muotovalio (FI MVA Mora) ja yksi näyttelytulosta vaille KVA! Kiitos vielä tuomarille ja koirien omistajille. Me olemme ylpeitä teistä ja kiitollisia siitä, miten tarjoatte kasvateillemme aktiiviset kodit! Moralle on suunnitteilla toinen koe vielä tälle kaudelle.
Sunnuntaina Aijakin pääsi hommiin ja sille löytyi yhdestä luolastosta kaksi supikoira ja kolme mäyrää.
Nyt menneenä viikonloppuna olimme kolmeen pekkaan jahdissa. Lauantaina kierrettiin kaatosateessa tyhjää, kunnes viimeisestä paikasta Brida löysi elämää. Sieltä sille "elämänsä töihin" kolme mäyrää. Jos sen mäyrätyöskentelyssä on tähän asti ollut vähän kysymysmerkkejä, niin lauantaina ei ollut mitään moitittavaa. Se oli sitkeästi hommissa kunnes saatiin riista pois.
Sunnuntaina jatkui hömpöttely, otin parsonitkin mukaan. Ne saivat juoksennella kahteen tyttöön, jos vaikka jompi kumpi innostuisi menemään luolaan. Ihme kyllä, Islakin reipastui kun sai kaverin föliin. Se uskalsi mennä Muumin perässä maapesäänkin, mitä tähän mennessä ei ole tapahtunut. Käytiin katsomassa niiden kanssa kaksi latoa ja kivikko, mutta kummassakaan ei ollut elämää. Kolmannessa ladossa molemmat neidit haistelivat jo lattian päältä yhtä kohtaa. Lopulta Muumi löysi tiensä alle ja Isla perässä. Avasin varmuuden vuoksi yhden lankun keskeltä, jos vaikka jompi kumpi uskaltaisi tulla ihan pehkujen läpi. No ensin sieltä tuli supikoira, sitten Isla ihan hännässä kiinni :D Olin niin hämmentynyt, että en osannut edes ottaa supia kiinni. Johan tuli molempiin tyttöihin vauhtia. Islalla meni vähän pata jumiin ja se keskittyi enemmän juoksemaan kamalalla vauhdilla sinne tänne. Muumi sentään kävi etsimässä supin moneen kertaan ja haukkuikin. Vielä ei rohkeus tai taidot riittäneet sen seuraamiseen, mutta onhan se vielä reilusti alle vuoden. Aijalle saatiin sitten toinen supi ladosta ja aiemmin aamusta yksi mäyrä.
Morkkis on viihtynyt nyt useamman kuukauden Alavuden kupeessa. Se on saanut paljon jahtionnistumisia niin sorkan kuin luolametsästyksen saralla. Kiitos Johanna ja Jani, että otitte sen sinne metsästämään. :)
Oho, luulin päivittäneeni tänne elokuussa metsästyskauden aloituksesta. No, päivitetään sitten kaikkea sekaisin taas ennen uutta seikkailua.
Aloitetaan kuitenkin koirien geenitesteistä.
Mora (Murhakorven Halla) on B/B ruskea, eli se ei kanna ruskeaa väriä. Linssiluksaation suhteen se on terve (PLL: clear) ja DM kantaja. Muutenkin tulokset näyttivät ihan normaalilta, monimuotoisuus oli 36% (kaikilla rotukoirilla vaihtelee keskimäärin 26% - 40% välillä). Morkkis-isä on 33%, joten pikkuhiljaa kohti monimuotoisempaa rotua. ;)
Alpo (Rhosgobel Magnum Opus) sai myös tuloksensa, pitkän odotuksen jälkeen. Alpon monimuotoisuus on 43% (parsoneilla 38-44%). Se ei kanna mitään testattavia sairauksia (PLL, LOA, SCA, HUU, DM, JBD). Oli myös mielenkiintoista, että sillä ei ole mustan värin geeniä, vaikka emänsä onkin musta-valkoinen. Sitä vastoin fawn-geeni löytyy. Ruskean puolesta se on B/B-ruskea, eli ei kanna ns. ruskean nenän geeniä.
Mora on ehtinyt pyörähtämään myös näyttelyissä. Se sai kaksi muuta sertiään Leni Finneltä Kouvolan ryhmänäyttelystä ja Margret Sieber-Mölleriltä Porvoosta. Nyt Moralle on suunnitteilla LUME-kokeet, jotta saadaan muotovalion arvokin vahvistettua. Se kävi suorittamassa uusitun LUT-kokeen heinäkuun lopulla hyväksytysti, mutta tämä tulos ei ilmeisesti riitä tällä hetkellä käyttötulokseksi.
Myös Isla kävi kääntymässä kahdessa näyttelyssä Ruotsin jälkeen. Erkkarista tuli kerrassaan loistava H! :D Tuomari oli kasvattajatuomari, mutta ilmeisesti sileät koirat eivät todellakaan ole hänen mieleensä. Noh, se olkoot tuomarin mielipide, jatkossa tiedän jättää koirat viemättä hänelle. Turun elonäyttelystä saimme irkkutuomarilta PN3-sijan sekä varasertin. Yritetään seuraavaksi sertejä keväällä lähialueilta, tältä vuodelta ripustettiin hihnat jo naulaan.
Metsästyskausi alkoi elokuun alussa neljän päivän vierasjahdilla. Mäyrät olivat nopeita, ja jättivät koirat kaivelemaan. Kolme mäyrää kuitenkin saimme, töissä oli äiti-tytär duo Mytty ja Täplä, sekä meidän Aija. Tämä oli myös Täplän eka mäyrä. :)
Menneenä viikonloppuna pyörimme taas osittain vierasjahdissa, osittain omilla alueilla. Siiri pääsi meille viikonlopuksi työharjoitteluun ja sille saatiinkin ensimmäinen mäyrä! Erittäin hienosti haki kokemattomaksi koiraksi isossa talossa, jossa oli myös maakäytäviä. Toivotaan, että siitä kasvaa kokemuksien myötä viisas työskentelijä. Siirin lisäksi mäyrän sai Aija sekä uransa kävi päättämässä lopullisesti Kerttu-mama.
Pentuesuunnitelmat ovat edelleen sakujen osalta siihen pisteeseen, että urokset ovat alustavasti valittu. Nyt odotamme koirien silmätarkastuksien tuloksia, ja sitten julkistetaan suunnitelmat. :) Parsoneissa ei pentusuunnitelmia ole vuodelle 2025. Siiri saa nyt kasvaa ja metsästää ja katsotaan sitten keväällä 2026 olisiko mahdollista jättää kotiin lapsikoiranen.
