Kerttu toipuu

Tässä video eiliseltä, koirat kävivät pulahtamassa iltalenkin jälkeen lammessa. :) Kerttukin on toipunut viikossa lähes entiselleen, vaikka siltä on taas lähtenyt kaikki vaivalla kerätty rasva rungosta.. Noh, läskiä saa aina helpommin lisää kuin pois. :)

A post shared by Jaana (@ajaanan) on Aug 13, 2017 at 10:32am PDT

Kuin elämä heittää kuperkeikkaa

Tässä suoraan Facebookista kopioituna meidän torstai-ilta ja perjantaipäivä: 

Kerttu tosiaan eilen iltalenkillä meni muutaman kerran sammakkoasentoon, ja kannoin sen toisen kerran jälkeen kotiin. Alkulenkki meni ihan normaaliin tapaan eikä koirassa ollu muutenkaan mitään kummallista. Kotona tsekkasin kuumeen (39,5 astetta) ja ikenet (haaleat). Soitin ell joka ei olis millään ottanu vastaan. Kuulemma nestehukka. Veriarvot normaalit ja illalla ennen nukkumaanmenoa riehui Jofan kanssa ihan hulluna. Söikin normaalisti. Kukaan muu taloudessa ei huomannut koirassa mitään outoa.

Aamuyöllä Kerttu yritti hypätä sänkyyn muttei päässyt, joten ajattelin että lattia on liukas ja nostin sen viereen nukkumaan. Aamulla se ei kuitenkaan enää kävellyt vaan ryömi ulkona terassin alle tärisemään. Taas soitto päivystävälle joka piti sitä nestehukkana, epilepsiana, penikkatautina tai mahatautina ja käski mennä ei-akuuttiajalla lääkäriin vaikka iltapäivästä. Ajoin 7.30 suoraan Lohjan Evidensiaan jossa ilmoittivat että hoitavat vain ajanvarauksella ja tää päivä on täynnä muutenkin, menkää muualle. Virkkalan omaeläinklinikasta saatiin sitten nestettä sekä varmistusta sille että nyt on tosi kyseessä. Tässä vaiheessa Kerttu ei enää pysynyt tolpilla enää ollenkaan eikä reagoinu sen enempään polvivasaraan kuin uhkaukseen pään alueella. Se kuitenkin edelleen heilutteli häntäänsä ja piti päätään ylhäällä ympäristöä seuraten ja kuumekin oli laskenut normaalilämpöön. Saatiin lähete Viikkiin, mutta onneksi Aistista vastasivat lopulta puhelimeen ja ottivat meidät heti vastaan kun sinne ehdin. Virkkalassa oli aivan ihana eläintenhoitaja ja eläinlääkäri, ja jos vain meidän koti olisi täällä Lohjalla vakkaristi, siirtäisin kaikki meidän eläinlääkäriasiat sinne. :)

Kerttu käytiin Aistissa sentti sentiltä läpi ja siltä otettiin seuraavat testit:
Yleiskliininen tutkimus: normaali
Ortopedinen tutkimus: normaali
Neurologinen tutkimus: selvästi alentuneet kaikki asentotuntoreaktiot, alentuneet kaikki spinaalirefleksit ja molemmat palpebraalirefleksit, myös uhkausvaste alentunut (kasvohermoheikkous). Neuroanatominen lokalisaatio: ääreishermosto
Verinäytetutkimus: normaali biokemia ja hematologia, negatiiviset punkkivälitteiset sairaudet, myasthenia gravis-testi tulossa
Natiiviröntgen: normaali
Ultraäänitutkimus vatsaontelo: normaali
Lihassähkötutkimus: ei huomattu poikkeavaa

Epäilty diagnosi on tällä hetkellä polyradikuloneuriitti, eli autoimmuunitulehdus koiran hermojuurissa ja hermoissa. Tai sitten punkkihalvaus, myasthenia gravis, muu sairaus.
Ei epileptisiä oireita, eikä epäillä epilepsiaa.

Tämä siis ei ole perinnöllinen autoimmuunisairaus, vaan tulehdus on voinut saada alkunsa mistä tahansa, todennäköisesti haavaan menneestä bakteerista. Lääkitystä tähän ei ole, vaan Kerttu sai eläinlääkärissä yhden annoksen kortisonia ja muuten se on parannellut itseään ihan oman kehon antimilla. 

En ole varmaan eläessäni ollut niin peloissani kuin perjantaina. Monet itkut tuli itkettyä ja pelättyä pahinta. Neurologin varovaisessa arviossa koira olisi istuma-asennossa ehkä alkuviikosta, mutta meidän maanantai on näyttänyt tältä:

Henkilön Jaana (@ajaanan) jakama julkaisu 7. 08ta 2017 klo 7.12 PDT

Henkilön Jaana (@ajaanan) jakama julkaisu 7. 08ta 2017 klo 7.11 PDT

Kerttu on siis toistaiseksi parantunut ennätysvauhtia, mutta takapakkia toki voi tulla. En olisi perjantaina uskonut että täysin liikuntakyvytön fletkumato istuu jo samana iltana kömpelösti takapuolellaan, nousee lauantaiaamuna ensimmäisen kerran jaloilleen ja käy iltapäivällä ensimmäisen lyhyen kakkalenkin hihnassa.

Tässä lauantaiaamun ensimmäinen seisomishetki:

Edelleen meidän "lenkit" ovat hyvin lyhyitä (koira kävelee 50-100m), Kerttu matkustaa sylissä kunnes ilmaisee että pitäisi päästä tarpeilleen. Sitten taas syliin ja kotiin nukkumaan. Lihaksethan sillä tulee katoamaan kokonaan tässä toipumisjaksolla, mutta pääasia että koira on hengissä ja jaksaa taistella! En uskoisi että elohiiri malttaa nukkua, mutta niinpä se vain vetelee 22-23 tuntia vuorokaudessa sikeitä ja muunkin ajan pääasiassa lepäilee pehmeällä patjalla.

Meidän loppuvuosi menee todellakin aivan eri merkeissä kuin ajattelin. Kertulle oli varattu kolme vesiriistakoetta tälle kuukaudelle, sekä neljät näyttelyt lähikuukausiin. Näillä näkymin meillä jää kuitenkin kaikki erkkarista lähtien pois. Otetaan ihan rauhaksiin, parannellaan fyssarin avulla ja muutetaan koti Paraisille. :)

Viikonlopun puuhasteluita

Lauantaina ajeltiin ensin Sauvoon kuvaamaan pari patterdalenterrieriä ja sileä kettari sekä juttelemaan ystävien kanssa. Darra sai painia Doris-kettarin kanssa ennen kuin jatkettiin Tammisaareen katsomaan Alfin ja Gwenin pentuja. Siellä vierähtikin loppuilta, mitä nyt pysähdyttiin Lohjalla hakemaan Kertun ja Jofan edellispäivänä unohtuneet hihnat..  Samalla koirat pääsivät oikomaan koipiaan vanhempieni pihalle. Mini ei oikein ilahtunut yllättävästä saapumiserästä, eikä Emmiäkään oikein kiinnostanut muiden seura. Jofa, Kerttu ja Darra sitä vastoin painoivat kaasu pohjassa tunnin verran pihalla.

Mini 8v, Darra 12vk, Kerttu 2v, Jofa 11kk, Emmi 9,5v

Sunnuntaina vuorossa oli Pori KV. Mukaan lähti tällä kertaa vain Kerttu, joka kilpaili ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa. Tulipahan käytyä ja arvostelukin oli erittäin asiantunteva... :D
"2 years. Good topline. Correct propotions. Good enough angulations & movement. Correct bite."

AVK2 ERI

Illalla otettiin vielä noutotreenit Kertun kanssa. Siinä yhteydessä onnistuin mälväämään nilkkani ympäri, joten tämän viikon kokeet ja näyttelyt on mun osalta peruttu ja Kerttu pääsee jo lauantaina metsälle miesten mukana. Harmittaa. :(