Näyttelykausi avattu ja Islan geenitestin tulokset

 Huhtikuun alussa lähdettiin Elovirnan kennelin Alinan, ja hänen pian 2-vuotiaan Mandi-parsonin kanssa Liettuan Kaunasiin. Islalle oli haaveissa kaksi juniorisertiä. Ihme kyllä se sai ne molempina päivinä, vaikka lauantain esiintyminen oli aika kamalaa. Se paineistui todella paljon kehän ulkopuolella. Onneksi sain sen tsempattua pahimman yli ja tuomari sai tutkittua sen sekä katsottua liikeet. Sunnuntaina jo häntäkin heilui, vaikka pöydällä se aluksi tuomaria väistikin. Tuomari, slovenialainen Denis Kuzelj oli aivan ihana ja antoi hyvin aikaa koiralle. Loppukehiin ei kumpanakaan päivänä jääty, vaan käveltiin mielummin Kaunasissa. Sunnuntaina kehän jälkeen lähdettiin kohti Riikaa, jossa yövyttiin NB-hotellissa ja käväistiin hiekkarannoistaan kuuluisassa Jurmalassa. Maanantain kotimatkalla kelit hellivät, kun Tallinnassa oli +17 astetta. 

Liettuan kennelliitto vahvisti Islan JMVA-tittelin jo heti tiistaina, alle 17h sen anomisesta! :) 

Seuraava näyttely käytiin koti-Suomessa, kun ajelin takatalven yllättäessä aamusta Pertunmaan ryhmänäyttelyyn. Mukana oli Brida ja Isla, joista ekalle toivoin SA:ta ja jälkimmäiselle viimeistä Suomen junnu-sertiä. Sakutuomari Veli-Pekka Kumpumäki arvosteli kehuin kaikki kolme sakua ja meillekin herui SA sekä vara-sert. :) Harmi, että kehä oli todella pieni, eikä Brida mahtunut siinä oikein liikkumaan. Se vaatii aika paljon tilaa ympärilleen.. :D Islan kehä oli tuntia myöhemmin ja onneksi se oli todella hyvällä tuulella. Se suorastaan hullaantui kehässä ja sain vähän himmatakin sen vauhtia, kun meinasi kaasu hirttää kiinni. Isla oli ainoa junnu, joten SA:n voimin se sai valioittavan junnusertin ja lopulta paras narttu-kehässä myös varasertin. Jee! Isla on mun eka junnuvalio ja vieläpä kolmesta maasta! Edelleen vähän kaivelee, ettei auto-ongelmien vuoksi päästy Latviaan maaliskuun alussa ja Baltian jmva jäi siitä syystä saamatta.

Tänään aamulla sähköpostiin oli tippunut myös Islan geenitestien tulokset. Se on ruskean värin (B-lokus) kantaja, muuten testit näyttivät clear kaikilta osin. Islan veli Lionel kävi kastraatiossa uudessa kodissaan, mutta toipuminen ei ole oikein edennyt toivotusti. Peukut pystyyn, että se siitä korjautuu.

Metsästyskausi alkaa olla ohi, terveystuloksia

Tämän vuoden puolella ehti silmälääkärin pakeilla vierailla Lionel (Monterrei Terriers Casa Zorro) sekä Mora (Murhakorven Halla). Molemmilla terveet silmät sekä polvet. Isla kävi myös röntgenkuvissa tällä viikolla ja sai torstaina tulokset: lonkat B/B ja kyynärät 0/0. Hyvät tulokset, olen tyytyväinen. :) Selkä kuvataan sitten ensi talvena kun sille saa spondyloosilausunnonkin. 

Lionel löysi helmikuun lopulla itselleen kodin. Se on asustanut nyt kolme viikkoa uudessa paikassa ja on hyvin rakastettu. Olen niin tyytyväinen että homma meni näin, ne ovat omistajansa kanssa match made in heaven. <3  

Luolakoirien metsästyskausi alkaa olla lopuillaan, Oskari jatkanee vielä ketun kyttäystä. Tällä kaudella ollaan ehditty nähdä monipuolisesti kasvatteja. Viime viikonloppuna oltiin vierasjahdissa Myyn (Bona Fide) ja Reinon (Caol Ila) kanssa. Hyviä töitä molemmille sekä mäyrällä että supikoirilla. 

Islakin osoittaa riistalle lämpeämisen merkkejä. Se meni viikonloppuna yllättäen ladon alle hajujen perässä ja on sen jälkeen suurella mielenkiinnolla tutkaillut kaikki meidän pihan (Kertun kaivamat) reiät. :D Olisi kyllä kiva, jos se ensi kaudella innostuisi supinpyyntiin.

Pentusuunnitelmia on tässä pyöritelty kovin, vaikkei ne tänä vuonna olekaan ajankohtaisia. Mytylle on tiedusteltu urosta ja saatu Saksasta vihreää valoa. :) Myös sakuille olen tiiraillut ulkomailta sopivia kumppaneita, mutta toki näille on saatava myös Oskarin hyväksyntä. Olisi kiva saada vähän laajempaa geenipolia, tällä hetkellä kun suomisakut on aika saman sukuisia, sekä vanhoilta suomalaisilta linjoiltaan että uudemmista tuontikoirista polveutuvat yksilöt.

Vuoden lopun uutisia

 Tosi vähän olen ehtinyt päivitellä blogia, joten tässä on nyt kunnon rykäisy kaikkea ilosta suruun.. En jaksa edes kuvia tähän laittaa, kun tekstiä tulee niin paljon. :D

Metsästyskausi on tällä hetkellä kuumimmillaan. Meidän kasvateistamme Brida (Rhosgobel Talisker) ja Ada (Rhosgobel Laphroaig) tekivät marraskuun lopussa metsästyskokeet ja saivat LUME1/hyväksytyn tuloksen. Ada tarvitsee vielä näyttelytuloksen, jotta saisi tehtyä toisen kokeen. Brida taas on lomaillut kokeen jälkeen - se on kovin pentumainen edelleen ja on tarvinnut selkeästi aikaa jokaisella elämän osa-alueella. :) Katsotaan vuoden vaihteen jälkeen, josko kokeiltaisiin taas metsästyshommia. 

Viimeisimmän sakupentueen Toivo (Rhosgobel Tirpitz) aloitti uransa "vahingossa vähän liian aikaisin" supikoiralla. Sisaruksensa ovat myös päässeet jo tutustumaan hajuihin monipuolisesti. Vanhemmista koirista Nitro (Rhosgobel ) on niittänyt pinnalta niin rusakoita kuin peurojakin, löysipä se ensimmäisen supikoiransakin. Sille on ammuttu vino pino sorkkaa ja tuntuu kyllä tykkäävän siitä hommasta. Adakin parantaa koko ajan otteitaan, tuntuu olevan äitinsä kaltainen työmyyrä.  

Parsonkasvateista Rolle (Rhosgobel Wildspitze), Nandor (Rhosgobel Hochwilde), Mytty (Rhosgobel Bona Fide) ja Hilla (Rhosgobel Glowing Sky) ovat saaneet monipuolisesti saalista. Saksan Hilla on harjoitellut myös villisikametsästystä ja pikkuhiljaa se alkaa sujumaan. Se on kuitenkin metsästävien kasvattieni tapaan kovin innostunut maan alaisesta toiminnasta ja viihtyy sitkeästi luolassa pesukarhujen ja kettujen kanssa. Hillan veli Mauri (Rhosgobel Guiding Light) on onnistuneesti jäljestänyt haavakkopeuroja. Mauri kävi loppusyksystä kylässä meillä ja on kyllä mainion kokoinen pikkumies. <3

Siiri (Rhosgobel Breaking Dawn) kävi lokakuussa ensinäyttelyssään ja sai KP:n sekä ROP-pentupalkinnon. Toivotaan että koiranen ehtii vielä tämän kauden aikana meille kylään, jotta päästään starttaamaan luolakausi senkin kanssa. :) Kovin innokkaasti se oli jo 5kk:n iässä menossa luolaan.

Kirppu (Rhosgobel Gullkrona) palasi marraskuussa meille entisestä kodistaan. En ehtinyt edes väsätä siitä myynti-ilmoitusta, kun sähköpostissa oli jo useampi kysely! Kirppu löysi itselleen täydellisen kodin Hollolasta. :) Kirpun veli, Vili (Rhosgobel Jurmo) on kehittänyt itselleen ääniarkuuden, joten ko. pentueen jalostuskäyttö on niiltäkin osilta suljettu. 

Kesän parsonpennut löysivät itselleen ihanat kodit. Nappe (Rhosgobel Bonaparte) muutti Paraisille ja on ehtinyt käydä jo kahdessa näyttelyssä ollen ROP-pentu. Se on erittäin näppärän kokoinen pikkumies. 

Meille jäänyt Pii (Rhosgobel Lafayette) kuoli joulukuun ensimmäisenä päivänä tapaturmassa. Olen edelleen aivan järkyttynyt tästä ja asiasta puhuminen on todella vaikeaa. Olen hyvin kiitollinen, että ihmiset ovat olleet hienotunteisia, eivätkä ole kyselleet. 

Myös Urpo (Rhosgobel Eisenhut) lopetettiin marraskuussa pitkään jatkuneen kipuilun vuoksi. Yhtenä arvauksena eläinlääkäreillä oli moniniveltulehdus, sillä luustokuvat ja kaikki verikokeet olivat ok.  Urpoa jää ikävä, mutta tämä oli koiran kannalta paras ratkaisu. 

Lionel (Monterrei Terriers Casa Zorro) palasi ongelmakoirana meille joulukuun alussa. Se on vaihtanut kotia nyt jo kaksi kertaa, ja kolmas koti pitää olla pysyvä. Nyt se saa meillä levätä, lihoa ja yritetään saada pääkoppa kuntoon. Minusta se on normaali vilkas nuori uros, joka tarvitsee rajat rakkauden lisäksi. Ensimmäisenä siis opetellaan rauhoittumista ja sitä, että kiljumalla ei tässä elämässä tapahdu mitään. Koira tuntuu olevan kovin riistaintoinen ja alkuvuodesta haluan kokeilla sitä sekä pinnalle että maan alle. Mikäli se tykkää hommasta, niin haluan sille kodin missä pääsee toteuttamaan itseään. 

Leonin sisko Isla (Muxia Terriers Casa Zorro) kävi silmä- ja polvitarkastuksessa saaden puhtaat paperit. Katselin juuri sille jotain näyttelyä kevääksi, mutta saa nähdä riittääkö inspiraatio pyörimään kehissä. Piin kuoleman jälkeen menetin kiinnostuksen ihmisten ilmoilla tapahtuviin koiraharrastuksiin, niin paljon odotin kaikkea tulevaa sen kanssa. 

Pentusuunnitelmia meillä ei ole vuodelle 2024. Saku Mora (Murhakorven Halla) pitäisi varmaan astuttaa jossain välissä, jos sopiva uros löytyy. Luulisin että tämä on kuitenkin vasta kevään 2025 juttu. Jos Siiri-parson (Rhosgobel Breaking Dawn) osoittautuu terveeksi, käyn astuttamassa sen vuonna 2025 Ranskassa, samalla Sunshine-uroksella mistä Pii oli. Mytyn toinen pentue on suunnitteilla ehkä vuodelle 2026, mutta en tiedä sen urosvalinnoista vielä mitään. Aijan kolmas ja viimeinen pentue on ajatuksena 2026-2027.

Pennut jo luovutusiässä

 Yllättäen aika onkin mennyt vauhdilla ja syntymän jälkeen en ole tänne muistanut mitään kirjoittaa.

Aijan pennut ovat olleet jo hyvän aikaa varattuja, Myyn pennuissa on edelleen kaksi urosta vapaana. Ne on jo muutaman kerran olleet alustavasti varattuja, mutta syystä tai toisesta ostajat ovat perääntyneet. Pennut tulevat keskiviikkona meille ja löytävät kodit sitten kun sen aika on. 

Kaikki kymmenen pentua ovat olleet minua miellyttäviä. Rakenteessa on palikat kohdillaan ja luonteeltaankin ovat avoimia ja reippaita. 

Pennut kävivät viime viikolla ell-tarkastuksessa, sirutuksessa ja valkoiset kuulotestissä. Terveitä olivat koko joukko, mitä nyt toisella parson-nartulla oli hieman ahdas purenta. 

Tähän nyt sekalaisia kuvia seitsemän viikon ajalta.

Aijan ja Ässän pennut s. 30.6.2023

Aija teki oikean tehosynnyttäjän työt. Ehdin työpaikan pihaan kun sain kääntyä takaisin ja hoitaa teams-palaverit etänä, narttua vahtien. Alle kahdessa tunnissa oli viisi pentua maailmassa: kolme narttua ja kaksi urosta. Pennut syntyivät kuin plussapallot: syvä henkäys, ähkäisy ja pentu pihalla. 

Aijan pennuista vapaana on näillä näkymin yksi uros. Soita Oskarille, jos pentu kiinnostaa. Yhteystiedot kotisivuilla.   

Pentueen teemana on toisen maailmansodan taistelulaivat.

Mytyn pennut 2,5 viikkoa

 Mytyn pennut ovat ehtineet jo avata silmänsäkin, ennen kuin minä ehdin naputella tämän päivityksen.  

Itse synnytys oli nopea. Miksu soitti 27.6. päivällä että koira on levoton, kl 19.00 tienoilla tuli viesti että vedet meni. Sitten syntyikin kahdessa tunnissa narttu, uros, narttu, uros, uros. Ensimmäinen pentu oli pienehkö, mutta elinvoimainen. Se kasvaa edelleen omilla käyrillään ja oli ensimmäinen joka avasi silmänsä. Molemmat tytöt ovat tricoloreita, pojista löytyy sekä musta-valkoista että tricoloria. Mytty on kerrassaan loistava emä! Se ei stressaa, mutta hoitaa pennut huolella.

Nimiteemaksi valikoitui tällä kertaa Ranskan vallankumouksen hahmot: Talleyrand, Bonaparte, Mirabeau, Lamballe ja Lafayette. Vielä en ole päättänyt kuka on mikäkin, mutta onhan tässä vielä reilu 4vk aikaa niitä pohtia. :)

Kaksi urosta etsii vielä metsästävää tai aktiivista kotia. Toivon, että pennunkyselijät ymmärtävän kun haluan näillä näytöillä olevien vanhempien pennut koteihin, joissa ne "näkyisivät" jossain. En odota että uusi koti ravaa joka kissan ristiäisessä, mutta toivon että pentu pääsisi joko meidän tai uuden kodin mukana metsälle. Mikäli sinulla on etsinnässä vain lenkkikaveri, suosittelen katsomaan yhdistyksen pentuvälityksen. Meidän kotisivuilta löytyy pentueen tiedot ja meidän yhteystiedot.

Aija ja Ässä, sakupentuja luvassa

 Kun tultiin Pohjanmaan kierrokselta, pysähdyttiin myös Tarvasjoella treffaamassa Ässä-sakua. Se on meille tuttu jo vuosien varrelta, joten ei tarvinnut kauaa pohtia josko sitä kysyttäisiin Aijalle. Olemme nähneet Ässän siskon töissä ja koko pentue miellyttää myös ulkonäöllisesti silmiä. 

Ässäkin on luonteeltaan hurjan mukava, mutta se ei estä sitä toimimasta tehokkaasti metsästyskäytössä. Se jakaa tarhan hulluAllin kanssa, ja naapureina asustelee kolme ajokoiraurosta. Ässän ei tarvitse turhia keulia, se tietää paikkansa. Ässällä on yksi pentue, jossa oli kaksi pentua.  

Aija taasen asustelee nykyään meillä kotona. Sillä on viime keväältä pentue, jossa kaikki ovat syttyneet ja saaneet monipuolisesti saalista niin pinnalta kuin maan alta. Lisäksi pentue on ulkomuodollisesti varsin silmää miellyttävä ja kaikki ovat kehuneet myös koirien luonteita. Aija itse on hyvin sosiaalinen, mutta toisaalta huomaamaton koira. Se ei turhia mekasta eikä riehu, mutta osaa kyllä päättäväisesti vaatia rapsutuksensa. Edellisessä kodissaan Aija tottui myös lapsiin ja yhä edelleen sen häntä heiluu iloisena kun kuulee lasten ääniä. Aijaa on käytetty vain luolakoirana, jossa se toimii järkevästi.

Lisää pentueesta kotisivuilta.