Bridasta Suomen muotovalio

 

Kymmenen Suomen näyttelyä, joista kuudesta SA, kolmesta vara-sert ja kolmesta sert. Tänä vuonna Brida puhkesi odotetusti kukkaan, ja sai sertit kasaan kohtalaisen helposti. Hieman ehkä yllättäen (vara-)sertit tuli tiukkana pitämiltä suomalaistuomareilta, joilla kaikilla vahva terrieritausta. 

Mäntsälästä saatiin Saija Juutilaiselta se valioittava serti ja kerrassaan ihana arvostelu. Nyt tulevana viikonloppuna pakkaan Islan ja Bridan laivaan, ja käydään katsomassa Ruotsin kehät sekä terrieriryhmiksessä että kv-näyttelyssä. Hieman yllättäen ryhmänäyttelyssä on enemmän kilpakumppaneita. 

Kesäkuvia

 Juhannus tuli ja meni, helteetkin palasivat. Meidät koirat ovat lähinnä lenkkeilleet ja uineet. Jatkuvasti mietin, että pitäisi varmaan treenata verijälkeä, mutta jotenkin motivaatio sienen kanssa metsässä rämpimiseen (tai lähinnä sen veren sulattamiseen) on hukassa. Olisi kyllä kiva nähdä, miten Isla ja Brida sen kanssa toimisivat.

Tuurin näyttelyissä pyörähti Siirihiirinen, joka sai junnuluokasta Erittäin hyvä. Ollaan tosi tyytyväisiä tulokseen, nyt sillä on vaadittava näyttelytulos (toivottavasti) käyttökokeita varten. :) Brida kävi Paimiossa Tarmo Wallinin tuomaroitavana. Sille kahdesta nartusta kakkossija ja varasert. Vielä käydään kokeilemassa Mäntsälässä ja Helsingissä. Jollei niistäkään nappaa tulosta, niin olkoot sitten.

Kerttu täytti 9v toukokuun lopussa. Se tuli mun vanhemmilta meille ensiksi viikonlopuksi "hoitoon", mutta jäi nyt lopulta tänne kesän ajaksi. Se alkaa kyllä olla jo vähän kremppa joka suunnasta, joten saa nähdä mitä tapahtuu syksyn tullen. Maailman ihanin ja luotettavin koirahan Kekkuli on, mutta olen tehnyt jo vuosia sitten sen päätöksen, että koiraa ei pidetä hengissä kipulääkkeiden avustuksella. Minusta on ihana nähdä, että se tulee edelleen niin hyvin toimeen Bridan ja Islan kanssa. Tai lähinnä että tuo nuoriso kunnioittaa sitä edelleen. Aijan kanssa ne eivät ole päässeet hengailemaan, mutta portin takana tai viereisissä tarhoissa ei ole ollut ongelmia. Morkkishan nyt rakastaa Kerttua maailman eniten. Se on niin onnellinen kun Keke on samassa tilassa. :D

Aija

Morkkis ja Kerttu

Isla

Kerttu

Brida

Kerttu

Isla, Kerttu ja Brida

Kerttu, Isla ja Brida

Lisää näyttelykuulumisia

Toukokuun kehissä on pyörinyt sakut. Brida kävi helatorstaina Turun ryhmänäyttelyssä, saaden Tuire Okkolalta todella hienon arvostelun sekä ROP-palkinnon sertin kera. Sama toistui nyt menneenä viikonloppuna Pöytyän ryhmänäyttelyssä, jossa Paavo Mattila palkitsi sen rodun parhaana sertillä, ja ryhmätuomari Marja Salminen nosti meidät vielä jatkoon kolmosen ryhmässä. :) Ihan huippua! Pöytyällä keli oli aamupäivästä tukahduttavan kuuma, mutta ryhmäkehiä odotellessa ukkosmyrsky saavutti alueen ja odottelimme yli tunnin sateen taukoamista. Kehässä ollessa ukkonen vielä jyrähteli mutta rakeiden tulo oli sentään loppunut. Bridahan ei kelistä ollut moksiskaan, mutta sitä ei oikein muuten mikään seisoskelu kiinnosta. Liikkuminen on sen ehdottomasti vahvin puolin, sillä on todella voimakas ravi ja joudun ottamaan välillä juoksuaskeleita pysyäkseni sen perässä.

Myös sijoitusnarttumme Mora kävi Essin kanssa Hamina KR-näyttelyssä. Viime vuoden EH kirkastui Tapio Eerolan tuomaroimana rodun parhaaksi ja sillekin serti-tili avattu! Arvostelu oli kyllä mairitteleva. Moralle on pentusuunnitelmia ensi vuodelle, kunhan saamme kokeet tehtyä.

Näyttelykausi avattu ja Islan geenitestin tulokset

 Huhtikuun alussa lähdettiin Elovirnan kennelin Alinan, ja hänen pian 2-vuotiaan Mandi-parsonin kanssa Liettuan Kaunasiin. Islalle oli haaveissa kaksi juniorisertiä. Ihme kyllä se sai ne molempina päivinä, vaikka lauantain esiintyminen oli aika kamalaa. Se paineistui todella paljon kehän ulkopuolella. Onneksi sain sen tsempattua pahimman yli ja tuomari sai tutkittua sen sekä katsottua liikeet. Sunnuntaina jo häntäkin heilui, vaikka pöydällä se aluksi tuomaria väistikin. Tuomari, slovenialainen Denis Kuzelj oli aivan ihana ja antoi hyvin aikaa koiralle. Loppukehiin ei kumpanakaan päivänä jääty, vaan käveltiin mielummin Kaunasissa. Sunnuntaina kehän jälkeen lähdettiin kohti Riikaa, jossa yövyttiin NB-hotellissa ja käväistiin hiekkarannoistaan kuuluisassa Jurmalassa. Maanantain kotimatkalla kelit hellivät, kun Tallinnassa oli +17 astetta. 

Liettuan kennelliitto vahvisti Islan JMVA-tittelin jo heti tiistaina, alle 17h sen anomisesta! :) 

Seuraava näyttely käytiin koti-Suomessa, kun ajelin takatalven yllättäessä aamusta Pertunmaan ryhmänäyttelyyn. Mukana oli Brida ja Isla, joista ekalle toivoin SA:ta ja jälkimmäiselle viimeistä Suomen junnu-sertiä. Sakutuomari Veli-Pekka Kumpumäki arvosteli kehuin kaikki kolme sakua ja meillekin herui SA sekä vara-sert. :) Harmi, että kehä oli todella pieni, eikä Brida mahtunut siinä oikein liikkumaan. Se vaatii aika paljon tilaa ympärilleen.. :D Islan kehä oli tuntia myöhemmin ja onneksi se oli todella hyvällä tuulella. Se suorastaan hullaantui kehässä ja sain vähän himmatakin sen vauhtia, kun meinasi kaasu hirttää kiinni. Isla oli ainoa junnu, joten SA:n voimin se sai valioittavan junnusertin ja lopulta paras narttu-kehässä myös varasertin. Jee! Isla on mun eka junnuvalio ja vieläpä kolmesta maasta! Edelleen vähän kaivelee, ettei auto-ongelmien vuoksi päästy Latviaan maaliskuun alussa ja Baltian jmva jäi siitä syystä saamatta.

Tänään aamulla sähköpostiin oli tippunut myös Islan geenitestien tulokset. Se on ruskean värin (B-lokus) kantaja, muuten testit näyttivät clear kaikilta osin. Islan veli Lionel kävi kastraatiossa uudessa kodissaan, mutta toipuminen ei ole oikein edennyt toivotusti. Peukut pystyyn, että se siitä korjautuu.

Metsästyskausi alkaa olla ohi, terveystuloksia

Tämän vuoden puolella ehti silmälääkärin pakeilla vierailla Lionel (Monterrei Terriers Casa Zorro) sekä Mora (Murhakorven Halla). Molemmilla terveet silmät sekä polvet. Isla kävi myös röntgenkuvissa tällä viikolla ja sai torstaina tulokset: lonkat B/B ja kyynärät 0/0. Hyvät tulokset, olen tyytyväinen. :) Selkä kuvataan sitten ensi talvena kun sille saa spondyloosilausunnonkin. 

Lionel löysi helmikuun lopulla itselleen kodin. Se on asustanut nyt kolme viikkoa uudessa paikassa ja on hyvin rakastettu. Olen niin tyytyväinen että homma meni näin, ne ovat omistajansa kanssa match made in heaven. <3  

Luolakoirien metsästyskausi alkaa olla lopuillaan, Oskari jatkanee vielä ketun kyttäystä. Tällä kaudella ollaan ehditty nähdä monipuolisesti kasvatteja. Viime viikonloppuna oltiin vierasjahdissa Myyn (Bona Fide) ja Reinon (Caol Ila) kanssa. Hyviä töitä molemmille sekä mäyrällä että supikoirilla. 

Islakin osoittaa riistalle lämpeämisen merkkejä. Se meni viikonloppuna yllättäen ladon alle hajujen perässä ja on sen jälkeen suurella mielenkiinnolla tutkaillut kaikki meidän pihan (Kertun kaivamat) reiät. :D Olisi kyllä kiva, jos se ensi kaudella innostuisi supinpyyntiin.

Pentusuunnitelmia on tässä pyöritelty kovin, vaikkei ne tänä vuonna olekaan ajankohtaisia. Mytylle on tiedusteltu urosta ja saatu Saksasta vihreää valoa. :) Myös sakuille olen tiiraillut ulkomailta sopivia kumppaneita, mutta toki näille on saatava myös Oskarin hyväksyntä. Olisi kiva saada vähän laajempaa geenipolia, tällä hetkellä kun suomisakut on aika saman sukuisia, sekä vanhoilta suomalaisilta linjoiltaan että uudemmista tuontikoirista polveutuvat yksilöt.

Vuoden lopun uutisia

 Tosi vähän olen ehtinyt päivitellä blogia, joten tässä on nyt kunnon rykäisy kaikkea ilosta suruun.. En jaksa edes kuvia tähän laittaa, kun tekstiä tulee niin paljon. :D

Metsästyskausi on tällä hetkellä kuumimmillaan. Meidän kasvateistamme Brida (Rhosgobel Talisker) ja Ada (Rhosgobel Laphroaig) tekivät marraskuun lopussa metsästyskokeet ja saivat LUME1/hyväksytyn tuloksen. Ada tarvitsee vielä näyttelytuloksen, jotta saisi tehtyä toisen kokeen. Brida taas on lomaillut kokeen jälkeen - se on kovin pentumainen edelleen ja on tarvinnut selkeästi aikaa jokaisella elämän osa-alueella. :) Katsotaan vuoden vaihteen jälkeen, josko kokeiltaisiin taas metsästyshommia. 

Viimeisimmän sakupentueen Toivo (Rhosgobel Tirpitz) aloitti uransa "vahingossa vähän liian aikaisin" supikoiralla. Sisaruksensa ovat myös päässeet jo tutustumaan hajuihin monipuolisesti. Vanhemmista koirista Nitro (Rhosgobel ) on niittänyt pinnalta niin rusakoita kuin peurojakin, löysipä se ensimmäisen supikoiransakin. Sille on ammuttu vino pino sorkkaa ja tuntuu kyllä tykkäävän siitä hommasta. Adakin parantaa koko ajan otteitaan, tuntuu olevan äitinsä kaltainen työmyyrä.  

Parsonkasvateista Rolle (Rhosgobel Wildspitze), Nandor (Rhosgobel Hochwilde), Mytty (Rhosgobel Bona Fide) ja Hilla (Rhosgobel Glowing Sky) ovat saaneet monipuolisesti saalista. Saksan Hilla on harjoitellut myös villisikametsästystä ja pikkuhiljaa se alkaa sujumaan. Se on kuitenkin metsästävien kasvattieni tapaan kovin innostunut maan alaisesta toiminnasta ja viihtyy sitkeästi luolassa pesukarhujen ja kettujen kanssa. Hillan veli Mauri (Rhosgobel Guiding Light) on onnistuneesti jäljestänyt haavakkopeuroja. Mauri kävi loppusyksystä kylässä meillä ja on kyllä mainion kokoinen pikkumies. <3

Siiri (Rhosgobel Breaking Dawn) kävi lokakuussa ensinäyttelyssään ja sai KP:n sekä ROP-pentupalkinnon. Toivotaan että koiranen ehtii vielä tämän kauden aikana meille kylään, jotta päästään starttaamaan luolakausi senkin kanssa. :) Kovin innokkaasti se oli jo 5kk:n iässä menossa luolaan.

Kirppu (Rhosgobel Gullkrona) palasi marraskuussa meille entisestä kodistaan. En ehtinyt edes väsätä siitä myynti-ilmoitusta, kun sähköpostissa oli jo useampi kysely! Kirppu löysi itselleen täydellisen kodin Hollolasta. :) Kirpun veli, Vili (Rhosgobel Jurmo) on kehittänyt itselleen ääniarkuuden, joten ko. pentueen jalostuskäyttö on niiltäkin osilta suljettu. 

Kesän parsonpennut löysivät itselleen ihanat kodit. Nappe (Rhosgobel Bonaparte) muutti Paraisille ja on ehtinyt käydä jo kahdessa näyttelyssä ollen ROP-pentu. Se on erittäin näppärän kokoinen pikkumies. 

Meille jäänyt Pii (Rhosgobel Lafayette) kuoli joulukuun ensimmäisenä päivänä tapaturmassa. Olen edelleen aivan järkyttynyt tästä ja asiasta puhuminen on todella vaikeaa. Olen hyvin kiitollinen, että ihmiset ovat olleet hienotunteisia, eivätkä ole kyselleet. 

Myös Urpo (Rhosgobel Eisenhut) lopetettiin marraskuussa pitkään jatkuneen kipuilun vuoksi. Yhtenä arvauksena eläinlääkäreillä oli moniniveltulehdus, sillä luustokuvat ja kaikki verikokeet olivat ok.  Urpoa jää ikävä, mutta tämä oli koiran kannalta paras ratkaisu. 

Lionel (Monterrei Terriers Casa Zorro) palasi ongelmakoirana meille joulukuun alussa. Se on vaihtanut kotia nyt jo kaksi kertaa, ja kolmas koti pitää olla pysyvä. Nyt se saa meillä levätä, lihoa ja yritetään saada pääkoppa kuntoon. Minusta se on normaali vilkas nuori uros, joka tarvitsee rajat rakkauden lisäksi. Ensimmäisenä siis opetellaan rauhoittumista ja sitä, että kiljumalla ei tässä elämässä tapahdu mitään. Koira tuntuu olevan kovin riistaintoinen ja alkuvuodesta haluan kokeilla sitä sekä pinnalle että maan alle. Mikäli se tykkää hommasta, niin haluan sille kodin missä pääsee toteuttamaan itseään. 

Leonin sisko Isla (Muxia Terriers Casa Zorro) kävi silmä- ja polvitarkastuksessa saaden puhtaat paperit. Katselin juuri sille jotain näyttelyä kevääksi, mutta saa nähdä riittääkö inspiraatio pyörimään kehissä. Piin kuoleman jälkeen menetin kiinnostuksen ihmisten ilmoilla tapahtuviin koiraharrastuksiin, niin paljon odotin kaikkea tulevaa sen kanssa. 

Pentusuunnitelmia meillä ei ole vuodelle 2024. Saku Mora (Murhakorven Halla) pitäisi varmaan astuttaa jossain välissä, jos sopiva uros löytyy. Luulisin että tämä on kuitenkin vasta kevään 2025 juttu. Jos Siiri-parson (Rhosgobel Breaking Dawn) osoittautuu terveeksi, käyn astuttamassa sen vuonna 2025 Ranskassa, samalla Sunshine-uroksella mistä Pii oli. Mytyn toinen pentue on suunnitteilla ehkä vuodelle 2026, mutta en tiedä sen urosvalinnoista vielä mitään. Aijan kolmas ja viimeinen pentue on ajatuksena 2026-2027.

Pennut jo luovutusiässä

 Yllättäen aika onkin mennyt vauhdilla ja syntymän jälkeen en ole tänne muistanut mitään kirjoittaa.

Aijan pennut ovat olleet jo hyvän aikaa varattuja, Myyn pennuissa on edelleen kaksi urosta vapaana. Ne on jo muutaman kerran olleet alustavasti varattuja, mutta syystä tai toisesta ostajat ovat perääntyneet. Pennut tulevat keskiviikkona meille ja löytävät kodit sitten kun sen aika on. 

Kaikki kymmenen pentua ovat olleet minua miellyttäviä. Rakenteessa on palikat kohdillaan ja luonteeltaankin ovat avoimia ja reippaita. 

Pennut kävivät viime viikolla ell-tarkastuksessa, sirutuksessa ja valkoiset kuulotestissä. Terveitä olivat koko joukko, mitä nyt toisella parson-nartulla oli hieman ahdas purenta. 

Tähän nyt sekalaisia kuvia seitsemän viikon ajalta.