tiineysviikko 7

 Siirillä loppusuora häämöttää. Nyt alkoi laskennallisesti toiseksi viimeinen tiineysviikko. Maha on jo ISO ja toivotaan että kaikki sujuu hyvin. Toistaiseksi ruoka maistuu hyvin. Otimme nyt kokeiluun BritCaren

WALDMANN VOM LEITZINGER HOF - RHOSGOBEL BREAKING DAWN

Siiri on astutettu Waldmannilla helmikuun puolivälissä, ja pentueen odotetaan syntyvän huhtikuun puolivälissä, viikolla 16-17. Pentuja näkyi ultrassa useampi. 

Mikäli olet kiinnostunut pennusta, ole toki yhteydessä 0505755673 (myös whatsapp) tai sähköpostilla rhosgobels@gmail.com 

WALDMANN VOM LEITZINGER HOF 

prt, s. 02/2018, 35cm tricolor, karkea karva / rough coat
kaikki hampaat / all teeth
PLL, LOA, SCA, JBD, HUU clear, DM carrier
silmät / eyes ok, polvet / patellas 0/0
EXC in breeding inspection / ERI ulkomuodon tarkastuksessa

käytännön metsästyskoira / used in hunting both underground and driven hunting

RHOSGOBEL BREAKING DAWN

prt, s. 02/2023, 34cm B&W, broken karva / broken coat
kaikki hampaat / all teeth
PLL, LOA, SCA, JBD, DM, HUU clear
silmät / eyes ok, polvet /patellas 0/0, B/B + 0/0 LTV0 SP0
VG / EH näyttelyissä

käytännön metsästyskoira / used in underground hunting 

Molemmat vanhemmat ovat erittäin ystävällisiä sekä koirasosiaalisia. Vahvahermoisia ja äänivarmoja. Helppoja reissussa ja rauhallisia kotona. Minusta oikein ideaaleja kavereita moneen menoon, vaikka toki toivoisin näkeväni jälkikasvun ensisijaisesti metsästyskäytössä. Pärjäävät kuitenkin ihan ns. aktiivisena lemmikkinäkin, kunhan omistaja ottaa huomioon riistavietin.

Saksan reissu Siirin ja Kiusan kanssa

Siiri aloitti juoksut kaikkein huonoimpaan mahdolliseen ajankohtaan, astutus osuisi juuri hiihtolomaviikolle.. Selvittelin töissä keinoja lähteä, ja onneksi etätyölupa reissussa irtosi. Ajattelin ensin, että mennään laivalla Vuosaaresta Travemundeen, mutta Finnlinesin hinnoilla siinä ei ollut mitään järkeä. Varsinkin kun minä viihdyn auton ratissa ja matkaseuraksi lähtevä Kiusa ei suostu tekemään laivalla tarpeitaan haisulaatikkoon, niin matkasuunnitelmaksi muodostui Turku - Tukholma ja Etelä-Ruotsista laivalla Pohjois-Saksaan. 

Pakkasin siis lauantaiaamuna Kiusun, Siirin ja vanhempani Avensiksen kyytiin ja lähdettiin reissuun. Koirat reissasi hyvin koko laivamatkan, pääasiassa nukkuen. Illasta ajeltiin ensimmäiseen majapaikkaan Jönköpingiin. Jotenkin koko 4h ajomatka tuntui päättymättömältä viadolorosalta, erityisesti kun tiesi että unta oli tiedossa max 5h ja alla aika työntäyteinen ja stressaava viikko. 

 

Sunnuntaiaamu Jönköpingin ulkopuolella valkeni todella kylmänä, -28 astetta näytti auton mittari kun startattiin kohti Trelleborgia. Stena Line kuljetti meidät Rostockiin. Laivamatka oli kyllä pitkä ja tylsä. Minulla oli koirille häkki mukana, sillä matkustimme koko matkan dog loungessa. Siellä ei nyt ollut muita koiria, mutta ihmiset käveli koko ajan edestakaisin ja huone on varmasti kesällä aika raskas jos siellä on paljon koiria. Penkit näyttivät melkoisen likaisilta, vähän siltä että koirat tekevät tarpeensa mieluummin niille kuin ulkoalueeseen..

 

Rostockissa olimme alkuillasta ja ajeltiin Google mapsin saattelemana Lunerburgiin. Ei kyllä mitään hajua mistä mentiin. :D Luneburgissa oltiin yhdeksältä illalla ja kävin siinä vielä astuttamassa Siirin ensimmäisen kerran. Meidän asunto oli aivan ihana, siisti ja vanhankaupungin reunamilla.

Maanantai valkeni lumisena. Keväinen sää jäi todellakin tällä reissulla kokematta, saatiin lunta, räntää sekä pakkasia ihan riittävästi. :D 

 Kävin astuttamassa Siirin vielä ti ja ke, jonka jälkeen ajeltiin Rostockiin yöksi ja aamulaivalla takaisin Trelleborgiin. Sieltä mentiin Kalmariin, jossa vietettiin viimeinen yö ennen Tukholman laivaa. Kalmarissa ehdittiin käväistä linnassa ja ajella kaupungin läpi. Paremmalla ajalla olisimme ehdottomasti käyneet myös Ööllannin puolella, mutta ikäväkseni nyt työt painoivat ajatuksissa niin että ajoimme aika lailla yhtä soittoa Tukholmaan.

 

Kiusa ja Siiri olivat aivan ykkösluokan matkaseuraa, ne menivät sujuvasti joka paikassa. Toisaalta, enpä olisi edes astuttanut Siiriä, jos sillä olisi ongelmia jossain suhteessa. Saksassa eläinlääkärissäkin riemuidiootit olivat kovin onnellisia ja söivät matolääkkeet hännät heiluen ja ihmisiltä rapsutuksia kerjäten. 

Keiju tuli taloon

Noin kuukausi sitten meille tupsahti uusi koira, tällä kertaa vähän isompi musta-valkoinen. :) Karhukoira-Keiju etsi uutta kotia, koska hirvenhaukkuminen ei sitä kiinnostanut. Minähän olin heti naputtelemassa lisäkysymyksiä, kun ei minuakaan tuo hirvijahti kiinnosta pennin vertaa. Keiju on kyllä nopeasti kaapannut meidän sydämet. Ihan sama oppiiko se ikinä jahtamaan supikoiria, kun se on niin ihastuttava luonteeltaan. ;) 

Keiju on kuvattu ja silmäpeilattu jo Lenan luona terveeksi sekä käytetty junnumuotovalioksi. Meidän on tarkoitus se steriloida tässä talven aikana, koska pentusuunnitelmia ei ole ja juoksut näköjään vaikutti sen hakuominaisuuksiin aika paljon. :) Näyttelyissä olisi tarkoitus pyörähtää ensi keväänä muutamia kertoja, jos vaikka saadaan sille kansainvälinen näyttelyvalion titteli. 

Meidän aikuiset sakut suhtautuvat kohtalaisen neutraalisti Keijuun. Kiusasta se on ihana ja Keijukin suhtautuu kovin hyväntahtoisesti tuohon pikkuhirviöön.

En malta odottaa mitä tämä kausi tuokaan eteen pintapyyntien osalta!

Bridan Norjan reissu

Oli mahdollisuus osallistua Sandefjordin kolmepäiviseen näyttelyyn, jossa oli jaossa nord sertejä sekä cacibeja. Puolittain unohdin ilmoittaa Bridan sunnuntaille ja masennus iski kun näin aikatauluista että sillä on kilpakumppaneita 11 pe ja la, sunnuntaina vain kolme koiraa.. Erityisen paljon alkoi ärsyttämään kun huomasin että perjantaille oli vaihtunut ruotsalaistuomari. Sanoinkin reissukaverille, että tästä tuli vain kallis koiran lomamatka. 

Matkustaminen vieraiden koirien kesken oli yllättävän mutkatonta, vaikka sekä Tarmo-parsonilta että Bridalta löytyy ihan riittävästi temperamenttia. Matka-autona oli sähköauto, jota ajoin ensimmäistä kertaa. Olipa kyllä miellyttävä kokemus, kun rangea riitti ja tiet olivat hyväkuntoisia koko matkan. :) Meillä oli varattuna mökki Tjomesta, noin 20min matkan päässä Sandefjordista. Mökki oli keskellä golf-kenttää ja kävelymatkan päässä kaupasta. Siellä sai myös ladata ilmaiseksi autoa, joten säästöä tässäkin asiassa. :D Ajomatkat olivat vähän ärsyttäviä, kun nopeusrajoitukset vaihtelivat 30-70km/h välillä koko matkan ja auton nopeuskylttitunnistin oli aivan sekaisin. Meni siis omat ja varmaan muiden liikkujien hermot kun auto kilkatti koko matkan.. 

Perjantaina kehä oli hallissa, missä oli todella paljon tilaa ja mukavan viileä keli! Auto jätettiin pellolle, mikä onneksi oli ok kova pohjaltaan. Norjalaiset ja ruotsalaiset tutut kauhistelivat meille tuomarin älyttömän tiukkaa linjaa ja toivottivat kovin onnea epäystävällisen miehen kohtaamisessa. Sakuillakin viuhui kaikenvärisiä kortteja, ja kun edelläoleva sai T:n, olin jo valmis poistumaan pöydän äärestä. Hän kuitenkin ilahtui Bridan nähdessään ja kehui kovin sen mittasuhteita ja jutteli muutenkin ystävällisesti. Kun kehäsihteeri vilautti punaista korttia, olin jo aivan ikionnellinen. Hymyilin onnellisena reissukaverille ja näyttelin peukkua. :D  Olin jo lähdössä oman kehän jälkeen pois, kun norjalaiset kilpakumppanit alkoivat puhumaan että heidänkin pitää viedä koirat mittaukseen. Meidäthän mitattiin jo kehässä. Yhtäkkiä he huudahtivat, että mihin menet, PN-kehä alkaa nyt ja te olette siellä mukana! Oltiinkin sitten ainoa siinä kehässä ja minulla tärisi kädet kun tajuan että Bridasta tuli Norjan valio heti ekalla yrittämällä!! Tuntui kuin oltaisiin voitettu bis-kehä. Valiosertin lisäksi saatiin Oslo Vinner-titteli. Tuomarikin naurahti, että harvoin on näkynyt yhtä onnellista ihmistä kehässä. :D 

Lauantaina saatiin auto onneksi halliin, mutta kehät olivat ulkona. Ja meidän kehä oli vielä todellakin myöhässä, norjalainen Espen Engh tuntui nauttivat kaatosateesta.. Reissukaverit lähtivät pitämään sadetta autolle oman kehänsä jälkeen, mutta me vaan odotettiin siellä kehän alkua. Onneksi oli ykkösluokan seuraa norjalaisista rotuharrastajista. :) Bridalle pitkän odotuksen jälkeen PN2 + vara-cacib, PN1 oli upean näköinen Monki. Molempina päivinä ROP oli Hevishot's Jägermeister, jota olen tässä jo pidemmän aikaan seurannut suurella mielenkiinnolla. ;)

Sunnuntaina ajeltiin Tarmon kehän jälkeen kohti kotia. Koirat oli jo niin väsyneet, ettei niitä juuri huvittanut lenkkeilykään. 

Olipahan kiva reissu, voisi lähteä uusiksikin samalla porukalla! ;)

Italian reissu

Varasin alkukesästä Italiasta serbi-sukuisen pennun ja oletin, että noudan sen elokuussa. Sitten tuli kasvattajalta viesti, että se pitäisi hakea mahdollisimman pian. Laskeskelin päiviä, kauhistelin lentojen hintoja ja mietin, miten saan vapaata kovimmalla kesälomakaudella. :D 

Asiat kuitenkin tuppaavat järjestymään, ja kaikkien lähipiiriläisten joustolla pääsin kuin pääsinkin matkaan. Unettoman yön jälkeen lensin Milanoon, kiertelin päivän keskustassa. Kävin hieman lepäämässä iltapäivällä hotellihuoneessani ja sitten lähijunalla kohti Triuggiota. Siellä minua oli vastassa Luca, mies Selman takana. Selmahan on Gianvicon kasvattama, mutta syntynyt Lucan hoidossa. Luca perheineen oli äärimmäisen vieraanvaraisia ja oli mukavaa jutella heidän kanssaan 1,5 tuntia. Näin myös Selman emän sekä (puoli)sisaruksia. Erityisen mielenkiintoista oli tutustua italialaiseen keinoluolajärjestelmään. Siellä sitä putkea ja vaikeusastetta riitti! Toki suomalaiseen testiin verrattuna nämä olivat kiinteät putket, joita ei saa siirrettyä mihinkään. Oli myös mukava nähdä hänen ketut sekä fretit, jotka olivat hyvinhoidetun näköisiä ja ilahtuivat omistajan nähdessään. Ketuilla oli myös moniosaiset aitaukset, joissa ne pääsivät kaivamaan ja kiipeilemään.

Takaisin Milanoon tultiin illan jo hämärtyessä. Selma, kennelkoira sanan varsinaisessa merkityksessä, matkusti hienosti koko matkan kassissa. Italiassahan kassissa kulkeva koira saa matkustaa ilmaiseksi ja ilmeisesti mitään erillisiä lemmikkivaunuja ei ole. Myös metro ja ratikka äänimaailmoineen tuntui olevan ok. 

Illalla oltiin aivan rättipoikkiväsyneitä molemmat. Oli todella outoa, kun koira ei kerjää sänkyyn vaan kävi tyytyväisenä lattialle nukkumaan. :D Yöllä se oli käynyt pissa-alustalla tekemässä tarpeensa ja jatkoi uniaan kunnes minä seiskalta heräsin. Makoiltiin vielä hetki sitten sängyssä, kunnes oli aika luovuttaa huone. Meillä oli iltalento, joten tapoin aikaa kävelemällä Milanoa ristiin rastiin. Olin jo ennalta katsonut, että Parco Sempione voisi olla näkemisen arvoinen paikka. Siellä linnan edustalla oli suihkulähde, johon päästin Selman. Sehän menikin iloisesti uimaan, olipa kiva yllätys. :D Ja hyvin viileni samalla. Linnanpuistossa istuskeltiin katselemassa ohi kulkevia ihmisiä, kunnes päätin kahden jälkeen siirtyä kohti lentokenttää. Selma oli tässä vaiheessa niin väsynyt, että nukkui vaan kassissaan koko kävely- ja junamatkan lentokentälle. 

Lentokentältä löysin saapuvien kerroksesta pienen ruohoalueen, jossa pentu teki kaiken sättäämisen jälkeen tarpeensa. Kävin myös syömässä odotellessa, sielläkin Selma veteli tyytyväisenä sikeitä pöydän alla. Lopulta check in avautui ja päästiin turvatarkastukseen. Turvatarkastuksesta hädin tuskin päästiin jatkamaan matkaa, kun kaikki halusivat silitellä söpöä pentua. :D 

Terminaalin puolella odoteltiin sitten myöhässä olevaa lentoa. Selma tarkkaili tyytyväisenä kassistaan ja kampesi välillä itsensä siliteltäväksi. Lento meni hyvin, mutta myöhästyttiin jatkoyhteydestä 4min, joten koira sai kaikessa rauhassa tehdä tarpeensa, syödä iltaruuan ja oikoa jalkojaan Hki-Vantaan pihalla. 

Tämä kulunut viikko ollaan tutustuttu toisiimme, ja pääsipä Selma myös sakuleirille ihastuttamaan ihmisiä. Sen on myös ollut yksinolot ja yöt muiden pentujen kanssa samassa aitauksessa. 

Seuraavaksi kuvakimara, tuorein ensin ja vanhin vikana.

Torstaiaamuyöllä oli utuinen tunnelma Paimiossa

Selma lentokentän ulkoilualueella. 

Väsy iski, kun odottelimme lentoa.

Garibaldin asema Milanossa

Ratikkaraiteita

Rakastan vanhoja taloja!

Lammessa oli vanhan näköinen sorsa sekä jotain kaloja. :D

Sempionen puisto

Castello Sforzesco

Linnan edessä ollut suihkulähde toi Selmalle viilennysmahdollisuuden.

Castello Sforzescon pääportti

Olikohan tämä joku pääkatu? Yli puolet siitä oli remontissa.

Aamu aloitettiin ratikkamatkalla - jossa oli KUUMA!

Illan hämärtyessä.

Triuggion asemalla ehti nautiskella luun

Isäntä tarjosi mojiton. 

Triuggion asema

Garibaldin asemalla odottelin lähijunaa Triuggioon

Duomo di Milano piti totta kai käydä katsomassa!

Tämä kauppakeskus oli täynnä ihmisiä ja eksyin sinne vahingossa.

Kauppakeskus ulkoa. Enemmän viehätti tuo Mäkki-mainos

Porta Garibaldi

Alpit näkyivät laskeutuessa!

 

Moran pennut syntyivät

Pennut ovat nyt viikon ikäisiä. Synnytys alkoi maanantaiaamupäivällä, ja viimeinen pentu näki maailman viiden aikaan iltapäivällä. Synnytys meni ensikertalaiselta loistavasti, se oli heti ensimmäisestä pennusta lähtien erittäin huolehtiva ja hoiti kaiken itse. Mora on kyllä aika dramaattinen, mistä Essi osasi jo varoittaa. Eka pentu kun muljahti ulos, koira huusi kuin tapettava. Ajattelin että mitä nyt tapahtui. :D Kun se toipui järkytyksestä, siivosi pennun itse ja ohjasi sen tissille. Loput syntyivät paljon vähemmän dramaattisin kääntein, ne tipahtelivat oikeastaan kuin plussapallot pihalle. Hieman yllättäen saatiin viisi narttupentua. 

Pennut ovat viikon aikana tyytyväisenä kasvaneet, ja pikkuhiljaa odotellaan sekä korvien että silmien avautumista. Ja sitä hulabaloota. :D

Kaikki pennut ovat yllättävästä sukupuolijakaumasta huolimatta varattu. Adan juoksuja odotellaan yhä.. 

Angelus Mortis

Crusiatus Mortis

Rigor Mortis

Miraculum Mortis

Virgo Mortis