Siirihiirin kootut seikkailut

 Saimme Siirin kylään tammikuun lopussa. Tämän kuukauden missiona on tutustua Siiriin aikuisena, sekä katsoa mitä sillä on annettavaa metsästyksessä. Tuurilla saatiin myös terveystarkastuksen samalle reissulle. Kylläpä jännitti ja ahdisti, kun pentusuunnitelmat ovat jo sovittu loppuvuodelle. Vaan priimaa pukkasi; luustokuvat varsin mainiot B:n lonkat, nollan kyynärät, selässä ei LTV-muutoksia eikä spondyloosia ja silmät ja polvetkin terveet!

Luonne Siirillä on juuri sitä mitä minä haluan parsonin olevan; reipas, ennakkoluuloton ja avoin. Reippaudestaan huolimatta se ei ole sellainen sekoileva pirihiiri, vaan heittäytyy erittäin mielellään nukkumaan kun ihminen ei tarjoa huomiota. Nukkumaan mennään toki mieluiten peiton alle. Kaikki ihmiset ovat aivan ihania, oli ne sitten lapsia, vanhuksia, miehiä tai hassuja. Pusipusi vain! Metsällä se on hyvin kuulolla, mutta muuten emme uskalla vapaana ilman aitoja sitä pitää. Siiri nimittäin ottaa hajun ja adios. Ihme kyllä, luolatutkan ollessa kaulassa, se keskittyy lähinnä koluamaan reikiä eikä ole lähtenyt omille retkilleen. 

Koiraa Siiri puhuu yhtä hienosti kuin äitinsä. Se ei missään tapauksessa halua joutua keskelle konfliktia, vaan mieluummin väistää. Jos Muumikaan ei jätä sitä rauhaan, niin sanoo kyllä takaisin. Toki ihminenhän sen tilanteen katkaisee, ettei koirien tarvitse keskenään kiukutella. Siiri kyllä tervehtii muut koirat kohteliaasti ja uskon että se olisi yhtä hieno "tutustu laumaamme"-luottopakki mitä Kerttukin oli. 

Siiri on ollut nyt useamman kerran erilaisissa paikoissa töissä. Sillä on todella hyvä haku, mutta toivoisin vähän lisää sitkeyttä riistatöihin. Uskon, että sitkeys tulee iän ja kokemuksen myötä, niin hyvä aihio Siirissä on. 

Se on kokonaisuutena kyllä niin kiva koira, kun odotin tästä yhdistelmästä tulevankin. Loppusyksyn pentuesuunnitelmat pidetään siis vahvasti voimassa. ;) 

Vuoden lopun uutisia

 Tosi vähän olen ehtinyt päivitellä blogia, joten tässä on nyt kunnon rykäisy kaikkea ilosta suruun.. En jaksa edes kuvia tähän laittaa, kun tekstiä tulee niin paljon. :D

Metsästyskausi on tällä hetkellä kuumimmillaan. Meidän kasvateistamme Brida (Rhosgobel Talisker) ja Ada (Rhosgobel Laphroaig) tekivät marraskuun lopussa metsästyskokeet ja saivat LUME1/hyväksytyn tuloksen. Ada tarvitsee vielä näyttelytuloksen, jotta saisi tehtyä toisen kokeen. Brida taas on lomaillut kokeen jälkeen - se on kovin pentumainen edelleen ja on tarvinnut selkeästi aikaa jokaisella elämän osa-alueella. :) Katsotaan vuoden vaihteen jälkeen, josko kokeiltaisiin taas metsästyshommia. 

Viimeisimmän sakupentueen Toivo (Rhosgobel Tirpitz) aloitti uransa "vahingossa vähän liian aikaisin" supikoiralla. Sisaruksensa ovat myös päässeet jo tutustumaan hajuihin monipuolisesti. Vanhemmista koirista Nitro (Rhosgobel ) on niittänyt pinnalta niin rusakoita kuin peurojakin, löysipä se ensimmäisen supikoiransakin. Sille on ammuttu vino pino sorkkaa ja tuntuu kyllä tykkäävän siitä hommasta. Adakin parantaa koko ajan otteitaan, tuntuu olevan äitinsä kaltainen työmyyrä.  

Parsonkasvateista Rolle (Rhosgobel Wildspitze), Nandor (Rhosgobel Hochwilde), Mytty (Rhosgobel Bona Fide) ja Hilla (Rhosgobel Glowing Sky) ovat saaneet monipuolisesti saalista. Saksan Hilla on harjoitellut myös villisikametsästystä ja pikkuhiljaa se alkaa sujumaan. Se on kuitenkin metsästävien kasvattieni tapaan kovin innostunut maan alaisesta toiminnasta ja viihtyy sitkeästi luolassa pesukarhujen ja kettujen kanssa. Hillan veli Mauri (Rhosgobel Guiding Light) on onnistuneesti jäljestänyt haavakkopeuroja. Mauri kävi loppusyksystä kylässä meillä ja on kyllä mainion kokoinen pikkumies. <3

Siiri (Rhosgobel Breaking Dawn) kävi lokakuussa ensinäyttelyssään ja sai KP:n sekä ROP-pentupalkinnon. Toivotaan että koiranen ehtii vielä tämän kauden aikana meille kylään, jotta päästään starttaamaan luolakausi senkin kanssa. :) Kovin innokkaasti se oli jo 5kk:n iässä menossa luolaan.

Kirppu (Rhosgobel Gullkrona) palasi marraskuussa meille entisestä kodistaan. En ehtinyt edes väsätä siitä myynti-ilmoitusta, kun sähköpostissa oli jo useampi kysely! Kirppu löysi itselleen täydellisen kodin Hollolasta. :) Kirpun veli, Vili (Rhosgobel Jurmo) on kehittänyt itselleen ääniarkuuden, joten ko. pentueen jalostuskäyttö on niiltäkin osilta suljettu. 

Kesän parsonpennut löysivät itselleen ihanat kodit. Nappe (Rhosgobel Bonaparte) muutti Paraisille ja on ehtinyt käydä jo kahdessa näyttelyssä ollen ROP-pentu. Se on erittäin näppärän kokoinen pikkumies. 

Meille jäänyt Pii (Rhosgobel Lafayette) kuoli joulukuun ensimmäisenä päivänä tapaturmassa. Olen edelleen aivan järkyttynyt tästä ja asiasta puhuminen on todella vaikeaa. Olen hyvin kiitollinen, että ihmiset ovat olleet hienotunteisia, eivätkä ole kyselleet. 

Myös Urpo (Rhosgobel Eisenhut) lopetettiin marraskuussa pitkään jatkuneen kipuilun vuoksi. Yhtenä arvauksena eläinlääkäreillä oli moniniveltulehdus, sillä luustokuvat ja kaikki verikokeet olivat ok.  Urpoa jää ikävä, mutta tämä oli koiran kannalta paras ratkaisu. 

Lionel (Monterrei Terriers Casa Zorro) palasi ongelmakoirana meille joulukuun alussa. Se on vaihtanut kotia nyt jo kaksi kertaa, ja kolmas koti pitää olla pysyvä. Nyt se saa meillä levätä, lihoa ja yritetään saada pääkoppa kuntoon. Minusta se on normaali vilkas nuori uros, joka tarvitsee rajat rakkauden lisäksi. Ensimmäisenä siis opetellaan rauhoittumista ja sitä, että kiljumalla ei tässä elämässä tapahdu mitään. Koira tuntuu olevan kovin riistaintoinen ja alkuvuodesta haluan kokeilla sitä sekä pinnalle että maan alle. Mikäli se tykkää hommasta, niin haluan sille kodin missä pääsee toteuttamaan itseään. 

Leonin sisko Isla (Muxia Terriers Casa Zorro) kävi silmä- ja polvitarkastuksessa saaden puhtaat paperit. Katselin juuri sille jotain näyttelyä kevääksi, mutta saa nähdä riittääkö inspiraatio pyörimään kehissä. Piin kuoleman jälkeen menetin kiinnostuksen ihmisten ilmoilla tapahtuviin koiraharrastuksiin, niin paljon odotin kaikkea tulevaa sen kanssa. 

Pentusuunnitelmia meillä ei ole vuodelle 2024. Saku Mora (Murhakorven Halla) pitäisi varmaan astuttaa jossain välissä, jos sopiva uros löytyy. Luulisin että tämä on kuitenkin vasta kevään 2025 juttu. Jos Siiri-parson (Rhosgobel Breaking Dawn) osoittautuu terveeksi, käyn astuttamassa sen vuonna 2025 Ranskassa, samalla Sunshine-uroksella mistä Pii oli. Mytyn toinen pentue on suunnitteilla ehkä vuodelle 2026, mutta en tiedä sen urosvalinnoista vielä mitään. Aijan kolmas ja viimeinen pentue on ajatuksena 2026-2027.

Viikko 8

 Tiineys on edennyt toiseksi viimeiselle viikolle. Kerttu voi edelleen hyvin, mitä nyt pissahätä vaivaa välillä öisinkin ja tänään on vähän närästänyt. Voi olla Islalle järkytys kun lastenhoitopalvelu loppuu tässä viikon sisällä. :D 

Kertun tiineysviikko 7

Kerttu aloitti juoksunsa aivan liian aikaisin toiveisiin nähden, joten jouduin lähestyvän joulun vuoksi muuttamaan alkuperäiset suunnitelmat. Onneksi uusi uros on vähintään yhtä mieleinen, joten toivotaan että mahasta löytyy hienoja pentuja ja kaikki menee hyvin loppuun saakka. :) Pentue on näillä näkymin jo varattu, joten lisäinfoa tulee kun olemme saaneet pennut maailmaan. 

Tiineys on edennyt normaaliin tahtiin. Jälleen Kerttu vuosi 3-4 viikkojen välissä veristä kiinnittymisvuotoa, mutta koska maha jatkoi normaalisti kasvua ja pentuja näkyi ultrassa, en ollut huolissani asiasta. Se ei enää kaipaa metsästysreissullekaan, vaan jää tyytyväisenä kotiin hispanon kanssa.