Pari juhannuskuvaa

Kai tännekin pitää aina välillä muistaa kirjoittaa elonmerkkejä. :)

Aidalla alkoi juoksut toukokuun viimeisimpinä päivinä, kypsässä 9kk:n iässä. Hieman vaisu se on kuulemma ollut, mutta eipä me olla sitä Minin kanssa huomattu kun kylässä viikottain käydään. :D Aippa tuleekin viikonloppuna taas yökylään, kivaa!

Alla olevat kuvat on juhannusviikolta, vietettiin vajaa viikko Lohjalla. Mini oli onnellinen pihasta ja toi jatkuvasti tuota 8 vuotta vanhaa palloa sisälle - jos joku vaikka vähän innostuisi heittelemään. On se hassu :)

  

 

Together we are strong.

Enpä olisi kaksi viikkoa sitten uskonut että "ensi viikolla kerron Sällin kuulumisia" tarkoittaisi sitä että siitä uutisia ei enää tule. Ikävä kyllä pääsiäisenä diagnosoitu diabetes vei siitä voiton. Lupaan kirjoittaa joskus vähän enemmän diabeteksesta yleisellä tasolla.

Yhä edelleen on näköjään kirjoittamatta myös Hugon lopetukseen johtaneista asioista. Saa nähdä tuleeko sitä kirjoitusta koskaan, yritän nauttia mielummin hyvistä muistoista. Alla olevan laulun pätkän myötä nautitaan näiden kahden yhteiskuvista. Toivottavasti niillä on siellä jossain yhtä mukavaa mitä viimeinen yhteinen vuosi Lohjallakin. Ikävä on aivan valtava.

Shadows darken and the day is done

And I cannot believe that it's true

And you are gone

You were always here beside me

I wonder if you ever knew

How much you were loved

And in the darkness of a lonely room

Were you empty inside?

As you fade away, it's like a light

Has gone from the world

But I am sure that there is a place

Where it will burn on forever

(Chris de Burgh - There's a New Star Up in Heaven Tonight)