Vapon ja Moran pentue

 

Ensimmäinen tämän vuoden pentueista on laitettu alulle. Vapo kävi silmätarkissa ja lähti siitä muutaman päivän päästä viettämään viikon loman Kotkassa. Kaksi onnistunutta astumista pe ja la, joten toivotaan että kuukauden päästä näkyy ultrassa positiivisia uutisia. Mikäli astutus on onnistunut, Mora tulee meille toukokuun puolivälissä ja pennut syntyvät kesäkuun alkupuolella, sopivasti mun loman aikana. Odotan innolla tätä(kin) pentuetta, sillä molemmat vanhemmat ovat paitsi hyviä metsästyskoiria, mutta myös luonteeltaan erittäin mukavia. Essi kehui kovin Vapon luonnetta vierailun aikana. 

Pentujen vanhemmat ovat laajasti geenitestattu (molemmilla on Mydogdna-passi) ja sen mukaan jälkikasvu on korkeintaan linssiluksaation geenivirheen kantajia. Mahdollista jalostuskäyttöä ajatellen pennut on testattava, jottei tule yhdistäneeksi kahta kantajaa. Mora on DM-kantaja (kuten isänsä) ja Vapo terve, mutta en pidä tätä pikkukoirilla merkittävänä ongelmana - lähinnä tasoa "hyvä tietää ja mielenkiinnosta testata." Silmätarkastukset molemmilla on ajan tasalla ja Moralla on myös polvet katsottu (kahteen kertaan, kun ekalla ell unohti merkata ne jalostustietokantaan) terveeksi. Eläinlääkärillä ei kumpikaan ole vieraillut työtapaturmia, terveystarkkeja ja rokotuksia lukuunottamatta.

Vapo on ollut kovalla käytöllä luolametsästyksessä ja se jaksaa painaa monta päivää putkeen. Moralla metsästys on ollut satunnaisempaa, mutta olemme olleet tyytyväisiä sen toimintaan luolilla. Mora myös ajaisi sorkkaa, jos sen sille mahdollistaisi.  

Koirapuistossa

 Ennen Siirin lähtöä vein koirat puistoon nauttimaan omaehtoisesta liikunnasta. Brida oli oikeastaan ainoa, joka totuttuun tapaan sinkoili edes takaisin.  

Meillä on myös alkanut ensimmäisen astutettavan juoksut, nyt jännäillään sormet ristissä sitten reilu kuukausi. :)

Muumi ja Siiri

 Viime viikolla sain vihdoin kaivettua kameran naftaliinista ja otettua pari kuvaa parsoneista. Siirin kuvat on mitä on, kun sitä ei voi pitää vapaana ja oli vähän vaikeaa säätää kameran ja liinan kanssa. Muumi taas mennä viipottaa omille reissuillaan tai istuu sylissä, niin senkin kuvaaminen oli aika ärsyttävää.  Ehkä seuraavaksi koirametsään tai -puistoon. :D

Siirihiirin kootut seikkailut

 Saimme Siirin kylään tammikuun lopussa. Tämän kuukauden missiona on tutustua Siiriin aikuisena, sekä katsoa mitä sillä on annettavaa metsästyksessä. Tuurilla saatiin myös terveystarkastuksen samalle reissulle. Kylläpä jännitti ja ahdisti, kun pentusuunnitelmat ovat jo sovittu loppuvuodelle. Vaan priimaa pukkasi; luustokuvat varsin mainiot B:n lonkat, nollan kyynärät, selässä ei LTV-muutoksia eikä spondyloosia ja silmät ja polvetkin terveet!

Luonne Siirillä on juuri sitä mitä minä haluan parsonin olevan; reipas, ennakkoluuloton ja avoin. Reippaudestaan huolimatta se ei ole sellainen sekoileva pirihiiri, vaan heittäytyy erittäin mielellään nukkumaan kun ihminen ei tarjoa huomiota. Nukkumaan mennään toki mieluiten peiton alle. Kaikki ihmiset ovat aivan ihania, oli ne sitten lapsia, vanhuksia, miehiä tai hassuja. Pusipusi vain! Metsällä se on hyvin kuulolla, mutta muuten emme uskalla vapaana ilman aitoja sitä pitää. Siiri nimittäin ottaa hajun ja adios. Ihme kyllä, luolatutkan ollessa kaulassa, se keskittyy lähinnä koluamaan reikiä eikä ole lähtenyt omille retkilleen. 

Koiraa Siiri puhuu yhtä hienosti kuin äitinsä. Se ei missään tapauksessa halua joutua keskelle konfliktia, vaan mieluummin väistää. Jos Muumikaan ei jätä sitä rauhaan, niin sanoo kyllä takaisin. Toki ihminenhän sen tilanteen katkaisee, ettei koirien tarvitse keskenään kiukutella. Siiri kyllä tervehtii muut koirat kohteliaasti ja uskon että se olisi yhtä hieno "tutustu laumaamme"-luottopakki mitä Kerttukin oli. 

Siiri on ollut nyt useamman kerran erilaisissa paikoissa töissä. Sillä on todella hyvä haku, mutta toivoisin vähän lisää sitkeyttä riistatöihin. Uskon, että sitkeys tulee iän ja kokemuksen myötä, niin hyvä aihio Siirissä on. 

Se on kokonaisuutena kyllä niin kiva koira, kun odotin tästä yhdistelmästä tulevankin. Loppusyksyn pentuesuunnitelmat pidetään siis vahvasti voimassa. ;) 

Aijan ja Ässän jälkikasvua metsällä

 Aijan ja Ässän kesäkuussa 2023 syntyneet jälkikasvut ovat tällä kaudella päässeet aloittamaan työskentelyn täydellä teholla. Mutsu, Setsu ja Toivo tekevät hommia monipuolisesti niin maan alla kuin pinnallakin. Saimme Setsun ja Toivon tänne viime viikonloppuna jahtiinkin. Minä tykkään niin paljon seurata meidän kasvattien puuhailuja ja sitä, mitä ne ovat perineet vanhemmiltaan.

Toivo on isänsä poika ulkonäköä myöten, kun taas Setsussa on todella paljon äitiään. Kunhan saadaan Setsun tukka kuntoon, nähdään se näyttelyissäkin kesän aikana. Harmittavasti Setsu oli tällä reissulla kipeänä, joten sen kanssa ei urotöihin ylletty. Veljensä sitä vastoin sai 7 supikoiraa töihin, jotka miellyttivät kasvattajiakin. Sunnuntaina nuoren koiran väsymys jo näkyi, joten se sai lepäillä loppupäivän ja illalla nauttia meidän Muumin seurasta. 

Myös Mutsu oli Turun kupeessa metsällä omistajiensa kanssa. Harmittavasti aikataulut menivät ristiin, joten ei nähty heitä. Mutsulle saatiin lauantaina supi sekä ensimmäinen kauris, toinen luolasta ja toinen ajosta.

2024 kootut tapahtumat

 Harmittavan vähän tulee nykyään päiviteltyä sen enempää blogia kuin muitakaan sosiaalisen median kanavia. Käydään siis viime vuosi läpi täällä.

Lauman muutokset 
Loppuvuodesta 2023 meille palautunut Lionel sai oman kodin helmikuussa. Se "bondaus" mikä koiran ja uuden omistajan välillä oli heti oven avautumisesta lähtien, oli käsittämätön. Lionelilta lähti keväällä pallit ja ehkä pahimmat höyryt ovat sitä myöden tasoittuneet. Tylsää sillä ei vieläkään Paimiossa ole. 

Morkkis lähti loppukesästä Alavuden kupeeseen jahtailemaan monipuolisesti kaikkea nelijalkaista. Se on viihtynyt uudessa kodissaan hyvin. Saimme Morkkiksen kylään joulun välipäivinä ja kyllä se täällä ollessaan muisti kaikki maneerit ruoka-ajoista tarhakäyttäytymiseen... :D En tiedä, onko se edes palaamassa meille kauden päätyttyä, vai saiko pysyvän oleskeluluvan Etelä-Pohjanmaalle.

Isla puolestaan muutti Liettuan näyttelyreissun jälkeen kokeiluun Heinolaan. Siellä on hommat menneet toistaiseksi hienosti, mutta edelleen ollaan puolin ja toisin koeajalla. :) 

Meille puolestaan muutti syyskuussa espanjalainen Muumi, joka on totisesti rikastuttanut tätä arkea varsin vilkkaalla toiminnallaan. Muumille saatiin rekisterinumero joulukuussa, mutta papereita odotellaan varmasti pitkälle kevääseen. Ulkomuodoltaan se ei ole mikään näyttelytähti, joten käydään varmaan kesäkuussa hakemassa harraste-Hoo ja jatketaan sitten metsästystaitojen harjoittamista. :D

Kerttu, mun elämäni ykköstykki, lopetettiin kasvaimen vuoksi lokakuun lopulla. Se kävi vielä tänä syksyllä "mielenterveysmetsällä", eli katselemassa onko luolissa elämää. Viimeinen mäyräkin sille saatiin ladosta, ihan samanlaisilla töillä kuin aiemminkin. Kerttua on kyllä monin tavoin ikävä, ja vähän mietityttää esimerkiksi se, että kuka jatkossa ajaa pennut tähän laumaan.. Kepa oli siinä ihan paras, se tykkäsi leikkiä pentujen kanssa ja oli käsittämättömän kärsivällinen. :D 

Terveystuloksia

Silmä- ja polvitarkastuksissa kävi Mora, Isla ja Ada, sekä Maltti jolle yritettiin vielä viimeistä pentuetta. Tuo narttu jäi kuitenkin tyhjäksi. Kaikki tarkastetut olivat terveitä, huhuh. Tänä vuonna tarkastetaan Siiri ja Aija, sekä todennäköisesti Alpo, Mytty ja Morkkis. Ainakin Alposta on tarkoitus ottaa siementä talteen, ennen kuin sen sijoitussopimus umpeutuu kesällä. 

Parson-yhdistys kerää Hannes Lohen tutkimusryhmälle dataa kaihikoirista ja verinäytteen ottoon on kutsuttu myös Rolle ensimmäisestä pentueesta. Sille on merkattu "vähämerkityksellinen kaihi", joka on siis "jokin suttu" linssisaumassa. Kaikissa maissa - ei Suomessakaan ennen - tätä ei edes lasketa kaihiksi. Jalostuksellisesti se vaikuttaa sen verran, että samaa suttua ei saa olla nartulla.

Näyttelykuulumisia

Islasta tuli kahden maan junnuvalio (Suomi ja Liettua). Muuten se keräili lähinnä varasertejä ja vara-cacibeja. Ruotsista tuli eka cacib ja myös serti odottelemaan. Se täytti 2v lokakuussa, mutta Liettuan reissulla jäätiin aina luokkakakkoseksi ja sertit jäi siis saamatta. Katsotaan jos tänä vuonna se kävisi vielä jossain mun maksamana. :) 

Mora keräsi kolmella kotimaan näyttelyllä kolme sertiä. Sen hammasrivi on tällä hetkellä niin kiero, että ulkomaan näyttelyajatukset on taidettu haudata. 

Brida kiersi useamman varasertin ja kolmen "varsinaisen" sertin verran kotimaan näyttelyitä. Ruotsissa se avasi myös cacib-tilinsä, joten katsotaan josko ensi kesänä kierretään parit ulkomaan näyttelyt lisää ensimmäisen CIBin toivossa.. 

Mytyn pennuista Nappe haki EH:n ja Täplä-siskolleen hylätty puutteellisen rotutyypin vuoksi. Jälkimmäinen suorastaan naurattaa, koska sama tuomari antoi 42cm korkealle Hn ja vuosi sitten pelkäsi meidän junnusakuja kuollakseen ja saneli mm. 14kk vanhasta "11-vuotias hyväkuntoinen veteraani".. Täplä käynee kokeilemassa vielä uusiksi jossain näyttelyssä, jotta ensi kaudella pääsisi tekemään molemmat kokeet. 

Koetuloksia

Uudistetut LUT-kokeet pyörähtivät kesällä käyntiin. Meidän porukasta Mora kävi korkkaamassa ne hyväksytyllä tuloksella. Odottelen, että niitä tulisi tänne päin Suomeakin, jos vaikka tuo parson-nuoriso innostuisi käymään kokeissa. 

LUME-kokeita suoritettiin joulukuussa neljä kappaletta. Sieltä valioituivat Mytty, Reino ja Brida. Moralle on toinen koe työn alla ennen pentuja. Morakin toki valioitui, mutta näyttelyvalioksi. 

Yleistä arkea 

Muuten viime vuosi meni allekirjoittaneella lähinnä töiden merkeissä. Isla kävi harrastelemassa vähän hoopersia, mutta se pelkäsi niin paljon hallissa että jätettiin kurssi kesken. Muuten koirien ohjattu harrastaminen on ollut uintia ja metsälenkkejä. :D