Bridan Norjan reissu

Oli mahdollisuus osallistua Sandefjordin kolmepäiviseen näyttelyyn, jossa oli jaossa nord sertejä sekä cacibeja. Puolittain unohdin ilmoittaa Bridan sunnuntaille ja masennus iski kun näin aikatauluista että sillä on kilpakumppaneita 11 pe ja la, sunnuntaina vain kolme koiraa.. Erityisen paljon alkoi ärsyttämään kun huomasin että perjantaille oli vaihtunut ruotsalaistuomari. Sanoinkin reissukaverille, että tästä tuli vain kallis koiran lomamatka. 

Matkustaminen vieraiden koirien kesken oli yllättävän mutkatonta, vaikka sekä Tarmo-parsonilta että Bridalta löytyy ihan riittävästi temperamenttia. Matka-autona oli sähköauto, jota ajoin ensimmäistä kertaa. Olipa kyllä miellyttävä kokemus, kun rangea riitti ja tiet olivat hyväkuntoisia koko matkan. :) Meillä oli varattuna mökki Tjomesta, noin 20min matkan päässä Sandefjordista. Mökki oli keskellä golf-kenttää ja kävelymatkan päässä kaupasta. Siellä sai myös ladata ilmaiseksi autoa, joten säästöä tässäkin asiassa. :D Ajomatkat olivat vähän ärsyttäviä, kun nopeusrajoitukset vaihtelivat 30-70km/h välillä koko matkan ja auton nopeuskylttitunnistin oli aivan sekaisin. Meni siis omat ja varmaan muiden liikkujien hermot kun auto kilkatti koko matkan.. 

Perjantaina kehä oli hallissa, missä oli todella paljon tilaa ja mukavan viileä keli! Auto jätettiin pellolle, mikä onneksi oli ok kova pohjaltaan. Norjalaiset ja ruotsalaiset tutut kauhistelivat meille tuomarin älyttömän tiukkaa linjaa ja toivottivat kovin onnea epäystävällisen miehen kohtaamisessa. Sakuillakin viuhui kaikenvärisiä kortteja, ja kun edelläoleva sai T:n, olin jo valmis poistumaan pöydän äärestä. Hän kuitenkin ilahtui Bridan nähdessään ja kehui kovin sen mittasuhteita ja jutteli muutenkin ystävällisesti. Kun kehäsihteeri vilautti punaista korttia, olin jo aivan ikionnellinen. Hymyilin onnellisena reissukaverille ja näyttelin peukkua. :D  Olin jo lähdössä oman kehän jälkeen pois, kun norjalaiset kilpakumppanit alkoivat puhumaan että heidänkin pitää viedä koirat mittaukseen. Meidäthän mitattiin jo kehässä. Yhtäkkiä he huudahtivat, että mihin menet, PN-kehä alkaa nyt ja te olette siellä mukana! Oltiinkin sitten ainoa siinä kehässä ja minulla tärisi kädet kun tajuan että Bridasta tuli Norjan valio heti ekalla yrittämällä!! Tuntui kuin oltaisiin voitettu bis-kehä. Valiosertin lisäksi saatiin Oslo Vinner-titteli. Tuomarikin naurahti, että harvoin on näkynyt yhtä onnellista ihmistä kehässä. :D 

Lauantaina saatiin auto onneksi halliin, mutta kehät olivat ulkona. Ja meidän kehä oli vielä todellakin myöhässä, norjalainen Espen Engh tuntui nauttivat kaatosateesta.. Reissukaverit lähtivät pitämään sadetta autolle oman kehänsä jälkeen, mutta me vaan odotettiin siellä kehän alkua. Onneksi oli ykkösluokan seuraa norjalaisista rotuharrastajista. :) Bridalle pitkän odotuksen jälkeen PN2 + vara-cacib, PN1 oli upean näköinen Monki. Molempina päivinä ROP oli Hevishot's Jägermeister, jota olen tässä jo pidemmän aikaan seurannut suurella mielenkiinnolla. ;)

Sunnuntaina ajeltiin Tarmon kehän jälkeen kohti kotia. Koirat oli jo niin väsyneet, ettei niitä juuri huvittanut lenkkeilykään. 

Olipahan kiva reissu, voisi lähteä uusiksikin samalla porukalla! ;)

Italian reissu

Varasin alkukesästä Italiasta serbi-sukuisen pennun ja oletin, että noudan sen elokuussa. Sitten tuli kasvattajalta viesti, että se pitäisi hakea mahdollisimman pian. Laskeskelin päiviä, kauhistelin lentojen hintoja ja mietin, miten saan vapaata kovimmalla kesälomakaudella. :D 

Asiat kuitenkin tuppaavat järjestymään, ja kaikkien lähipiiriläisten joustolla pääsin kuin pääsinkin matkaan. Unettoman yön jälkeen lensin Milanoon, kiertelin päivän keskustassa. Kävin hieman lepäämässä iltapäivällä hotellihuoneessani ja sitten lähijunalla kohti Triuggiota. Siellä minua oli vastassa Luca, mies Selman takana. Selmahan on Gianvicon kasvattama, mutta syntynyt Lucan hoidossa. Luca perheineen oli äärimmäisen vieraanvaraisia ja oli mukavaa jutella heidän kanssaan 1,5 tuntia. Näin myös Selman emän sekä (puoli)sisaruksia. Erityisen mielenkiintoista oli tutustua italialaiseen keinoluolajärjestelmään. Siellä sitä putkea ja vaikeusastetta riitti! Toki suomalaiseen testiin verrattuna nämä olivat kiinteät putket, joita ei saa siirrettyä mihinkään. Oli myös mukava nähdä hänen ketut sekä fretit, jotka olivat hyvinhoidetun näköisiä ja ilahtuivat omistajan nähdessään. Ketuilla oli myös moniosaiset aitaukset, joissa ne pääsivät kaivamaan ja kiipeilemään.

Takaisin Milanoon tultiin illan jo hämärtyessä. Selma, kennelkoira sanan varsinaisessa merkityksessä, matkusti hienosti koko matkan kassissa. Italiassahan kassissa kulkeva koira saa matkustaa ilmaiseksi ja ilmeisesti mitään erillisiä lemmikkivaunuja ei ole. Myös metro ja ratikka äänimaailmoineen tuntui olevan ok. 

Illalla oltiin aivan rättipoikkiväsyneitä molemmat. Oli todella outoa, kun koira ei kerjää sänkyyn vaan kävi tyytyväisenä lattialle nukkumaan. :D Yöllä se oli käynyt pissa-alustalla tekemässä tarpeensa ja jatkoi uniaan kunnes minä seiskalta heräsin. Makoiltiin vielä hetki sitten sängyssä, kunnes oli aika luovuttaa huone. Meillä oli iltalento, joten tapoin aikaa kävelemällä Milanoa ristiin rastiin. Olin jo ennalta katsonut, että Parco Sempione voisi olla näkemisen arvoinen paikka. Siellä linnan edustalla oli suihkulähde, johon päästin Selman. Sehän menikin iloisesti uimaan, olipa kiva yllätys. :D Ja hyvin viileni samalla. Linnanpuistossa istuskeltiin katselemassa ohi kulkevia ihmisiä, kunnes päätin kahden jälkeen siirtyä kohti lentokenttää. Selma oli tässä vaiheessa niin väsynyt, että nukkui vaan kassissaan koko kävely- ja junamatkan lentokentälle. 

Lentokentältä löysin saapuvien kerroksesta pienen ruohoalueen, jossa pentu teki kaiken sättäämisen jälkeen tarpeensa. Kävin myös syömässä odotellessa, sielläkin Selma veteli tyytyväisenä sikeitä pöydän alla. Lopulta check in avautui ja päästiin turvatarkastukseen. Turvatarkastuksesta hädin tuskin päästiin jatkamaan matkaa, kun kaikki halusivat silitellä söpöä pentua. :D 

Terminaalin puolella odoteltiin sitten myöhässä olevaa lentoa. Selma tarkkaili tyytyväisenä kassistaan ja kampesi välillä itsensä siliteltäväksi. Lento meni hyvin, mutta myöhästyttiin jatkoyhteydestä 4min, joten koira sai kaikessa rauhassa tehdä tarpeensa, syödä iltaruuan ja oikoa jalkojaan Hki-Vantaan pihalla. 

Tämä kulunut viikko ollaan tutustuttu toisiimme, ja pääsipä Selma myös sakuleirille ihastuttamaan ihmisiä. Sen on myös ollut yksinolot ja yöt muiden pentujen kanssa samassa aitauksessa. 

Seuraavaksi kuvakimara, tuorein ensin ja vanhin vikana.

Torstaiaamuyöllä oli utuinen tunnelma Paimiossa

Selma lentokentän ulkoilualueella. 

Väsy iski, kun odottelimme lentoa.

Garibaldin asema Milanossa

Ratikkaraiteita

Rakastan vanhoja taloja!

Lammessa oli vanhan näköinen sorsa sekä jotain kaloja. :D

Sempionen puisto

Castello Sforzesco

Linnan edessä ollut suihkulähde toi Selmalle viilennysmahdollisuuden.

Castello Sforzescon pääportti

Olikohan tämä joku pääkatu? Yli puolet siitä oli remontissa.

Aamu aloitettiin ratikkamatkalla - jossa oli KUUMA!

Illan hämärtyessä.

Triuggion asemalla ehti nautiskella luun

Isäntä tarjosi mojiton. 

Triuggion asema

Garibaldin asemalla odottelin lähijunaa Triuggioon

Duomo di Milano piti totta kai käydä katsomassa!

Tämä kauppakeskus oli täynnä ihmisiä ja eksyin sinne vahingossa.

Kauppakeskus ulkoa. Enemmän viehätti tuo Mäkki-mainos

Porta Garibaldi

Alpit näkyivät laskeutuessa!

 

Moran pennut syntyivät

Pennut ovat nyt viikon ikäisiä. Synnytys alkoi maanantaiaamupäivällä, ja viimeinen pentu näki maailman viiden aikaan iltapäivällä. Synnytys meni ensikertalaiselta loistavasti, se oli heti ensimmäisestä pennusta lähtien erittäin huolehtiva ja hoiti kaiken itse. Mora on kyllä aika dramaattinen, mistä Essi osasi jo varoittaa. Eka pentu kun muljahti ulos, koira huusi kuin tapettava. Ajattelin että mitä nyt tapahtui. :D Kun se toipui järkytyksestä, siivosi pennun itse ja ohjasi sen tissille. Loput syntyivät paljon vähemmän dramaattisin kääntein, ne tipahtelivat oikeastaan kuin plussapallot pihalle. Hieman yllättäen saatiin viisi narttupentua. 

Pennut ovat viikon aikana tyytyväisenä kasvaneet, ja pikkuhiljaa odotellaan sekä korvien että silmien avautumista. Ja sitä hulabaloota. :D

Kaikki pennut ovat yllättävästä sukupuolijakaumasta huolimatta varattu. Adan juoksuja odotellaan yhä.. 

Angelus Mortis

Crusiatus Mortis

Rigor Mortis

Miraculum Mortis

Virgo Mortis

Moran tiineysviikko 8

Loppusuoralla ollaan jo kohta puolin! Lauantaina tuli 7vk täyteen, ja silloin kävin hakemassa Moran meille. Meni näppärästi, kun Essi ajeli omiin juttuihin, niin sain napattua Moran kyytiin matkan varrelta.

Nyt ollaan viikko jaettu kämppä, ja kyllä Mora on yhtä ihana kuin 3v sitten meiltä lähtiessään. Tasapainoinen, vaatimaton, hyvin iloinen. Sopivan nöyrä, muttei mikään tissiposki.

Pentuja on kyselty todella paljon, ja tällä hetkellä näyttää siltä, että oli määrä ja sukupuolijakauma mikä tahansa, niin kaikki on myyty.

Mora tiine, Adan näyttelyreissu Viroon

 Mora kävi alkuviikosta ultrassa ja siellä nähtiin pentuja tulevan. :) Pennuista on ollut paljon kyselyitä ja tällä hetkellä pentue on varattu ns. täyteen. Mora tulee meille viikon 21 lopulla ja sitten odotellaankin viimeiset viikot pentuja. :) 

Ada ei puolestaan ole vieläkään aloittanut juoksujaan.. Sitä vastoin käytiin sen kanssa hakemassa Rakveresta EH, ihan vain silmällä pitäen toista LUME-koetta. Ada oli mukava reissukumppani, näkee kyllä että se on Pontuksen kanssa matkannut pitkin maita ja mantuja.

Vapon ja Moran pentue

 

Ensimmäinen tämän vuoden pentueista on laitettu alulle. Vapo kävi silmätarkissa ja lähti siitä muutaman päivän päästä viettämään viikon loman Kotkassa. Kaksi onnistunutta astumista pe ja la, joten toivotaan että kuukauden päästä näkyy ultrassa positiivisia uutisia. Mikäli astutus on onnistunut, Mora tulee meille toukokuun puolivälissä ja pennut syntyvät kesäkuun alkupuolella, sopivasti mun loman aikana. Odotan innolla tätä(kin) pentuetta, sillä molemmat vanhemmat ovat paitsi hyviä metsästyskoiria, mutta myös luonteeltaan erittäin mukavia. Essi kehui kovin Vapon luonnetta vierailun aikana. 

Pentujen vanhemmat ovat laajasti geenitestattu (molemmilla on Mydogdna-passi) ja sen mukaan jälkikasvu on korkeintaan linssiluksaation geenivirheen kantajia. Mahdollista jalostuskäyttöä ajatellen pennut on testattava, jottei tule yhdistäneeksi kahta kantajaa. Mora on DM-kantaja (kuten isänsä) ja Vapo terve, mutta en pidä tätä pikkukoirilla merkittävänä ongelmana - lähinnä tasoa "hyvä tietää ja mielenkiinnosta testata." Silmätarkastukset molemmilla on ajan tasalla ja Moralla on myös polvet katsottu (kahteen kertaan, kun ekalla ell unohti merkata ne jalostustietokantaan) terveeksi. Eläinlääkärillä ei kumpikaan ole vieraillut työtapaturmia, terveystarkkeja ja rokotuksia lukuunottamatta.

Vapo on ollut kovalla käytöllä luolametsästyksessä ja se jaksaa painaa monta päivää putkeen. Moralla metsästys on ollut satunnaisempaa, mutta olemme olleet tyytyväisiä sen toimintaan luolilla. Mora myös ajaisi sorkkaa, jos sen sille mahdollistaisi.  

Koirapuistossa

 Ennen Siirin lähtöä vein koirat puistoon nauttimaan omaehtoisesta liikunnasta. Brida oli oikeastaan ainoa, joka totuttuun tapaan sinkoili edes takaisin.  

Meillä on myös alkanut ensimmäisen astutettavan juoksut, nyt jännäillään sormet ristissä sitten reilu kuukausi. :)

Muumi ja Siiri

 Viime viikolla sain vihdoin kaivettua kameran naftaliinista ja otettua pari kuvaa parsoneista. Siirin kuvat on mitä on, kun sitä ei voi pitää vapaana ja oli vähän vaikeaa säätää kameran ja liinan kanssa. Muumi taas mennä viipottaa omille reissuillaan tai istuu sylissä, niin senkin kuvaaminen oli aika ärsyttävää.  Ehkä seuraavaksi koirametsään tai -puistoon. :D