keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Kevät keikkuen tulevi

Pienpetojen perässä pyöriminen on vaihtunut pitkiin lenkkeihin metsissä, vapaisiin viikonloppuihin ja muiden harrastuksien pariin palaamista. :)


Darran kanssa ollaan käyty arkitottelevaisuuskurssilla kerran viikossa. Olen erittäin positiivisesti yllättynyt sen työskentelymotivaatiosta myös häiriön alla. Kurssi mukailee kiva koirakansalainen-testin tehtäviä, ja kaikki harjoitukset ovat kyllä hyväksy Darralle jonka kanssa saa hieman tehdä töitä jotta tarpeeksi rauhallinen vire löytyy ja pysyy yllä. :)


Lisäksi Darra on ilmoitettu ensimmäiseen näyttelyyn sekä se tutkitaan silmien, polvien ja sydämen osalta toukokuussa. Ensi keväänä sitten luuston kuvaus ja silmät+sydän uudestaan.


Kerttu puolestaan pääsee jälleen tokokurssille, josko sen kanssa uskaltaisi jossain vaiheessa elämää kokeilla alokasluokassa starttaamistakin. :) Lisäksi se on ilmoitettu yhteen näyttelyyn, katsotaan jaksaako sitä tänä vuonna enempää viedä.


Jofa saa elää mukavaa kotikoiran elämää, se on luonteeltaan vähän samanlainen kuin Mini. Kotona ja vapaana on kivointa, motivointi erittäin haastavaa. Onneksi molemmat on niin kilttejä ja helppoja, ettei niiden kanssa tarvitse stressata vaikka makoilisivat viikon putkeen sohvalla. :) Nyt juoksujen ollessa päällä se on tavallista laamamaisempi, eikä mikään tai kukaan huvita. Kerttu on ihan päinvastainen, se haluaisi koko ajan leikkiä ja temppuilla. 

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Metsästyskausi ohi

Minun ensimmäinen kokonainen metsästyskauteni on nyt paketissa. Se oli samalla myös koko meidän koiralauman tulokaskausi. Saalista tuli mukavasti, vaikka metsään päästiin vain viikonloppuisin. Autojakin hajosi vain kaksi, joista toinen odottaa edelleen pajalle pääsyä. Se meidän maastoautomme, vaan ihan kelvollisesti farkkukin ajoi asiansa vaikka allekirjoittanutta ahdisti pohjan puolesta joka kerta. :)

Oskarilla on ylhäällä kaikki meidän saalistilastot, minä kirjasin omariistaan vain Kertun tulokset.


Kertulle reilu 40 saalista, joista suurin osa supikoiria. Parhaana päivänä sille saatiin 5 supikoiraa. Se osoittautui kauden aikana myös erinomaiseksi mäyrätyöskentelijäksi, joka kaivaa tulpat auki ja pysyy riistalla tuntitolkulla.  Kettujakin löytyi lopulta yksi haastavasta paikasta vierasjahdin päätteeksi.


Jofalla oli vielä vaihtelevia töitä, mutta senkin töihin saatiin useita supikoiria sekä mäyriä. Sitä ei raadot paljoa kiinnosta vaan se lähtee hyvin hakemaan uutta. :) Täysin haukkuva kaveri joka ei itseään syötä pesässä.


Darrakin pääsi työskentelämään muutamia kertoja. Tehokas, sakumainen otekoira siitä näyttää tulevan. Ensi kaudella sitten tositoimiin senkin kanssa. :)

tiistai 3. huhtikuuta 2018

LUT-koe 31.3. Mynämäki

Pääsiäislauantaina suunnattiin kohti Mynämäkeä ja Jofan ensimmäistä LUT-koetta. Kokeessa oli meidän lisäksemme mäyräkoiria, kettari, saku ja russeli. Jofalle arvottiin lähtönumero 6. :) Tyhjän luolan tarkastuksessa se meni vauhdilla mutta piti ääntä valitettavasti koko etenemisen ajan. Riistakokeessa Jofa teki itselleen ominaiset työt ja olemme tyytyväisiä tulokseen. Se on osoittanut jo taipumuksensa luonnometsästyksessä, joten keinoluolakokeet saavat jäädä meidän puolesta tähän. Ensi kaudella sitten tehdään toivottavasti lume-kokeet. :)

Tuomari Hannu Rinne, koekertomus:
Erittäin nopea yhteys riistaan joka oik päätypesään. Koira nopeasti perään ja aloitti pumppaavan työskentelyn saaden ketun pariin otteeseen hermostumaan ja iskemään. Koira väisti iskut ja työskenteli samalla tavalla kokeen loppuun. Kettu kuitenkin määräsi työskentelyetäisyyden. Vähän itsevarmuutta lisää.
Tyhjän luolan tarkastus nopea, intohaukkua, täydellinen.
C37

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Darran MyDogDNA

Viime viikolla sain vihdoin sähköpostiin ilmoituksen että Daadaan testitulokset ovat valmistuneet. Mitään suuria yllätyksiä sieltä ei ilmennyt. Harmittaa ainoastaan testattujen saksanterrien vähyys, olisi mielenkiintoista katsella esimerkiksi monimuotoisuutta ja perinnöllisiä eroavaisuuksia rotutovereihin verrattuna. Nyt testattuja on alle 30, joten kumpaakaan ei ole mahdollista seurata.

Darran linssiluksaatiotulos oli jo vanhempien tuloksien perusteella terve / clear, joten se oli odotettavissa täältäkin. Onpahan mustaa valkoisella. :) Se ei ole myöskään kantaja hyperurikosurian tai polkuanturakovettumataudin suhteen.

Darra ei ole geneettisesti yliherkkyttä myöskään testatuille lääkeaineille, joten voidaan tarvittaessa käyttää ivermektiinipohjaisiakin matolääkkeitä.


Väripuolella ainoa asia mikä minua kiinnostaa, on B-lokus, eli ruskea väri. Sakuillahan on ruskea sallittu väri, mutta mä en ole missään rodussa syttynyt sille. Darra on geeneiltään B/B, eli se ei voi saada ruskeanenäisiä ja -karvaisia jälkeläisiä. Onneksi. :P

KAIKKI TESTITULOKSET NÄKYVÄT JULKISENA TÄÄLTÄ.

Seuraavaksi suunnataan Jofan ja Darran kanssa metaboliikkatutkimuksen näytteenottoon huhtikuussa. Sitten Darralla onkin edessä viralliset silmä+sydän+polvitutkimukset ja todennäköisesti talvella luustokuvaukset.

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Geenitestien tuloksia

Viime aikoina on sähköpostiin tupsahdellut muutamien geenitestien tuloksia. Vielä odotellaan Darran MyDogDNA-näytteen arviointia, mutta siinä menee huhtikuun puolelle joten nämä muut voi hyvin julkaista sitä ennen. :)

Ensimmäisenä tuli tulokset Parsonrussellinterrierien ja working jackrussellinterrierien pentuiän aivosairauteen. Meidän koirat ei luonnollisesti ole sairastuneita, koska tauti puhkeaa 6-12 viikon ikäisillä pennuilla ja johtaa aina kuolemaan. Valitettavasti tätä tautia on Kertunkin suvussa tullut ilmi, joten oli hieno yllätys että meidän metaboliikka-tutkimukseen antamamme näyte oli kelvollinen myös tähän tutkimukseen! Mini ja Kerttuhan kävi reilu vuosi sitten Biomedicumissa verenluovutuksessa. Minin pennut on jo kypsään ikään ehtineitä ja Kertunkin pentu on ohittanut kriittisen iän joten oli helppo arvata että vähintään toinen yhdistelmistän osapuolista on terve.

Sekä Mini (Cathrina vom Burgholz, Falco vom Lothar Strum - Falling Branch Clever Girl) että Kerttu (Tammenkolon Greta, Top Pop's Dogator - Repoketun Murina) ovat statukseltaan terveitä. Ne eivät periytä virheellistä geeniparia eteenpäin. Kerttuakin  voisi jatkossa käyttää huoletta myös kantajalle, kunhan testaisi sitten jälkipolvet. :)


Seuraavaksi testasin mielenkiinnosta Kertun diluutiokantajuuden. Parsoneillakin esiintyy mustan ja ruskean värin haalistavaa diluutio-geeniä D, joka siis näkyy mustan ilmiasussa harmaana/sinisenä nenänä ja ruskealla vaaleana nenänä. Myös tricolor ja ruskeamerkkinen koira voi kantaa diluutiogeeniä, niiden jälkeläisissä värin muuttuminen ei vain näy niin selkeästi kuin mustassa karvassa. Kertun isä on jättänyt muutaman harmaan jälkeläisen tricolorin kanssa, joten se on kantaja (D/d). Minä käytin testaamiseen tsekkiläistä Genomia-labratoria, jonka kautta testin hinnaksi tuli 46,50€. Tilaus oli helppoa, tikut tuli kahdessa päivässä kotiin ja tuloksen sai 3pv maksamisen jälkeen. :)  Kerttu ei kanna diluutiogeeniä, eli se on statukseltaan D/D.

Seuraavaksi odotellaan Darran testituloksia. Se on vanhempien perusteella PLL-terve, mutta minua kiinnostaakin lähinnä muut tulokset mitä testi antaa. Suunnittelin vieväni sen myös metaboliikkatutkimukseen verinäytteen antoon, kunhan lähialueella olisi testitilaisuus. Samalla voisi ottaa Jofastakin verinäytteen.

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Lumileikkejä

Vihdoin päivät ovat pidentyneet sen verran että viitsi raahata kameran mukaan lenkille. Parsonit rallittavat kahdestaan ja saksalainen juoksee yksinään. Darra nauttii kovasti lumesta ja valitseekin mieluiten umpihangen juoksualustaksi. Meidän hienohelmat seuraa mielummin uria. :)

Pikkuhiljaa metsästyskausikin alkaa kääntyä loppusuoralle. Tässä kuussa ollaan vielä molemmat viikonloppupäivät, maaliskuussa varmaan joitain yksittäisiä reissuja. Vieraitakin on tänä vuonna käynyt, erityisen kivaa että parson-ihmisiäkin on innostunut tulemaan mukaan. :)









maanantai 15. tammikuuta 2018

Vuosi 2017

Viime vuotta voisi kuvailla sanoilla yllätyksellinen, täynnä tekemistä ja iloisia onnistumisia. :)

Tammikuussa kävin useamman kerran seuraneitinä metsällä, Narvassa näyttelyissä sekä odotettiin innolla Kertun lapsia. Pablo Escobar ja Poison Ivy syntyivät kuun lopulla ja osoittivat olevansa heti alusta alkaen hyvin aktiivisia kavereita.

Helmikuussa pyörittiin varmaan edelleen viikonloput metsällä, Minikin kävi mun luona Vuosaaressa kylässä. :)  Jofa vietti viikon Helsingissä ja opetteli mm. matkustamaan metrolla ja sporalla. Sekä kävi tervehtimässä kettua Vihdissä. Hyvin meni putkeen ja haukkui vaikka ikää oli kuutisen kuukautta. :)

Maaliskuussa oli pentujen vieroitus ja Kertun kotiutuminen. Kyllä sitä odotettiinkin. <3 Kerttu oli hoikassa kunnossa, joten koko kevät käytettiin sen lihottamiseen.

Huhtikuussa juostiin paljon metsässä vapaana, sekä käytiin Kertun kanssa katsomassa kettua. Hyvin pärjäsi, joten uskalsin ilmoittaa sen kokeisiin toukokuulle.

Toukokuussa Kerttu kävikin kolmesti keinoluolakokeissa ja valioitui juuri ennen 2-vuotissynttäreitään. :) Jofa kävi hakemassa koeosallistumisiin oikeuttan H:n Rauman näyttelyistä, samassa paikassa Kerttu EH ja mukana ROP-kasvattajaryhmässä. Lisäksi kävimme Virossa metsästyskoirien erkkarissa, Kerttu VSP ja ensimmäinen SERT.

Kesäkuussa kokeiltiin uutta vesiriistakokeiden merkeissä. Seuraavat kokeet sitten treenauksen jälkeen ensi kesänä. Lisäksi käytiin katsomassa tulevaa perheenjäsentä, joka haettiinkin juhannuksena kotiin.

Darra solahti sekalaiseen seurakuntaan sujuvasti, varmasti kahdella yli-innokkaalla leikkitädillä oli oma vaikutuksensa asiaan.

Heinäkuussa reissattiin Saariston rengastie. Koirat vietti aikaa paljon vedessä, joka viikonloppu taidettiin käyttää niitä uimassa. :)

Elokuussa alkoi metsästyskausi. Jofa sai ensimmäisen mäyränsä, muuten oli hiljaista. Mun arkeani rytmitti Kertun halvaantuminen ja siitä toipuminen. Onneksi koira toipui täysin ja vieläpä ennätysjassa! Kaikki koirat pentua lukuunottamatta juoksuissa, joten raskasta oli. :D

Syyskuussa käytiin Haapsalun koiranäyttelyissä ilman mainittavaa menestystä. Emmille kauden ensimmäinen mäyrä maapesästä hyviin töihin. Tehtiin vierasjahti Tammisaareen, omat koirat jäivät ilman saalista.

Lisäksi meidän vuoden tärkein juttu tapahtui - yhdistettiin kaksi taloutta yhdeksi, vaihdoin työpaikkaa Turkuun ja osoitteen Paraisille. :) Superr!

Lokakuussa laumajärjestys koki kolauksen kun Emmi lopetettiin. Lokakuussa se sai vielä yhden mäyrän, sama päivänä Kertulle elämänsä ensimmäinen supikoira.

Marraskuussa käytiin muutaman kerran metsällä. Kertulle kaksi mäyrää ja kaksi supikoiraa. Jofallekin supikoira vai muutama. Marraskuu meni aika vauhdilla, jostain syystä mulla ei kovin montaa muistikuvaa siitä ole. :)

Joulukuussa alkoi vihdoin metsästyskausi ihan kunnolla. Joka viikonloppu molempina päivinä. Darra kävi Messukeskuksessa Pentuvoittajassa, ilman mainittavaa menestystä. Tuomari muistutti muutaman kerran että se on liian iso nartuksi eikä mahdu pesään. No, hyvin mahtuu ja vuoden viimeisenä päivänä sai ensimmäisen supikoiransa, juuri alle 8kk:n ikäisenä.

Kerttu kävi virallisissa terveystarkastuksissa ja sieltä sitten tulikin kaikkea hyvää ja huonoa. Nivelrikko tuomio oikeaan kyynärään, LTV4 selkään ja onneksi terveet silmät ja sydän. Oireita ei ole, joten mennään samaan vauhtiin kuin ennenkin. :)

Vuodelle 2018 on toiveissa monta metsästysreissua, muutama näyttelymatka sekä koti- että ulkomailla ja lisäksi Jofan ja Darran terveystarkastukset. Perheenlisäystä mietitään sitten parin vuoden päästä. :)