
Minä en ole vieläkään pystynyt hakemaan Hugon tuhkia eläinlääkäriasemalta. Palautin eilen vanhat blogitekstit näkyville ja katselin vanhoja tekstejä itku silmässä. Niin paljon sitä toivoi loppuun asti että tämä olisi ollut jollain vältettävissä. Joka päivä Hugo on ajatuksissani ja välillä havahdun mietteistäni siihen kuinka olen taas suunnitellut ensi kesän retkiä koirien kanssa. Vaikka enäähän niitä on yksi, jonka kanssa ei tarvitse mitään erikoisjärjestelyitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti