maanantai 12. lokakuuta 2015

Pennun etsimisen sietämätön keveys.

Hugo ekaa päivää meillä. Tai siis Lohjalla.
..ja viikon kotona oltuaan. Alkaa itkettämään joka kerta kun katsoo Hugo kuvia. Miten voi olla noin kaunis koira?
Tiedättekö te sen fiiliksen kun eksyy katselemaan omien koirien pentukuvia? Kun pentukuume meinaa puskea väkisin pintaan. Ei minulla moista kuumetta ole ollutkaan moneen vuoteen, vielä vähemmän kevään jäljlitä.  Asiaa ei auttanut yhdet neliviikkoiset ja yksi kahdeksanviikkoinen jota kävin viime viikolla katselemassa. :) Saatika työkaverin kertomukset hänen pennustaan..

Ehkä meillekin löytyy se oma pentu jossain vaiheessa. Ennemmin tai myöhemmin Minille uusi paras ystävä. Voisikohan joku vain soittaa minulle ja kertoa että täällä olisi kiva parsonin pentu, tule hakemaan? Olen avoin kaikelle.

Yläkuvassa Mini marraskuussa 2009, ensimmäisenä aamuna meillä ja alakuvassa lokakuussa 2015. :)

Mini joulukuun alussa 2009, hippasen vajaa 3kk vanhana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti