Hyvää joulua!

 tämän vuoden joulukuvasta vastaa perhe Saksalaiset, eli Aija, Brida sekä Morkkis.

Ada ja Brida näyttelyissä

 Lauantaina ajeltiin Ypäjälle Adan ja Bridan kanssa. Ada on ollut näyttelyhihnassa kaksi kertaa, 10 viikkoisena ja 15 viikkoisena kuvia varten, joten suuret odotukset eivät olleet. :) Parsonian kennelin Niina halusi tulla sitä esittämään, joten mielelläni hänelle luovutin hihnan pään. 

Tuomari Hilkka Salohalla ihastui Adaan täysin ja valitsi sen ROP-pennuksi sekä ryhmässäkin kuuden parhaan joukkoon! Niina sai Adan kulkemaan hyvin, vaikka päädyimme vaihtamaan ketjuhihnan sen omaan noutajataluttimeen. Brida kulki omaan lennokkaaseen tyyliinsä saaden KP:n. Tuomari tykkäsi selkeästi valmiimmasta pennusta ja sanoikin että Bridalla saisi olla täyttyneempi rintakehä. 

Hyvä harjoitus oli molemmille, vaikka tuo meidän hyeena olikin juoksujen takia aika ärhäkkä muille koirille. Hassua nähdä se tuollaisena pärisevänä kiukkupussina kun yleensä on niin hyväntuulinen. 

Kuva Nanna Salmela, kuvassa Ada ryhmäkehässä. :)

 

 

Laumassa taas muutoksia

Maltti käväisi vuoden viimeisen näyttelyn Seinäjoki KV:ssa, jossa se sai hienon arvostelun mutta oli kooltaan auttamattomasti liian iso. EH ja luokkansa kolmas. Katsotaan jos ensi keväänä ehditään vielä johonkin ennenkuin sijoitussopimus päättyy. 

Maltti palasi näyttelyiden jälkeen sijoituskotiinsa ja kokonaiset 2 viikkoa nautittiin elämästä kolmen koiran kanssa. Sitten palautui Nuppu sijoituskodistaan. Sen kanssa katsotaan nyt pari kuukautta mihin suuntaan lähtee kulkemaan. Myös verikokeet on työn alla, josko saataisiin selitys muutamalle kysymyksiä herättävälle asialle. Oli tulos mikä tahansa, niin jalostuskäytössä Nuppu ei tule olemaan. Se on liian iso meidän makuun ja rotumääritelmään nähden. Todella mukavaluontoinen se kyllä on, helppo laumassakin!

Nupun lisäksi myös Aija palaa jollain aikataululla meille. Katsotaan mitä sen kanssa keksitään, etsiikö uuden sijoituskodin vai jääkö tänne metsästyskäyttöön.

Aijan pennuista Nitro, Reino, Ada ovat ehtineet jo riistatöihin. Me näimme Adan vierasjahdissa muutama viikko sitten. Tuntuu olevan hyvähakuinen ja sitkeä työskentelijä. Nitrolle on ammuttu useampi peura ja Reinolle jotain supeja. Meillä kotona oleva Brida aloitti ensimmäiset juoksunsa ja valmistautuu kahteen pentunäyttelyyn. Aivan liian karvaisena.. 

Mytty sairasti todella sitkeän veriripulin ja pelättiin jo menettävämme sen. Onneksi kaikki kääntyi kuitenkin hyväksi ja koira on jo kotona toipumassa. Joulukuun lume-kokeet on sen kohdalta kuitenkin peruttu, ne ehtii tehdä myöhemminkin. 

Kerttu ja Morkkis jatkaa eloaan kuten tähänkin asti. Saalista on niille saatu. Oltiin viikonloppu Ahvenanmaalla ja haaveissa oli Morkkikselle kaurisajoja. Supikoiria saatiin.. :) 

Alla kuvat Morkkiksesta sekä puolisisaruksista Bridasta ja Usvasta. Nättejä ovat molemmat!

Bridan näyttelydebyytti, Maltti Viron mva

Onpahan tässä ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Olin syyskuussa perinteisellä reissulla Viron metsästyskoiraerkkarissa Bridan ja Maltin kanssa. Bridalle halusin saada myönteistä kokemusta koirajoukoista ja Maltille haaveilin viimeistä sertiä. 

Tuomarina oli latvialainen Natalija Borodajenko, joka piti sen verran meidän koiristamme että Maltti sai viimeisen sertin ja oli ROP. Brida sai kunniapalkinnon ja pääsi paras pikkupentu-kehään. Tämän jälkeen odoteltiin monta tuntia ja bis-babyissa oltiinkin parinkymmenen pennun joukosta BIS3! En olisi ikinä uskonut tällaista tulosta, vaikka pentu omaa silmää miellyttääkin. :) Seuraavaksi mennään Messariin ja Ypäjälle pentunäyttelyihin.

 

 Maltti kävi tarkastamassa tyhjän luolan Mynämäellä ja sai sillä tuloksella Viron muotovalioon oikeuttavat tulokset. Samassa kokeessa Mytty sai täydet pisteet ja seuraavaksi sitten yrittää A-astetta. 

Metsästyskausikin on startannut. Välillä on saatu saalista, välillä ei. Meillä oli lainassa Allin sisko, joka hoiteli tonttiaan hyvin ja tuli laumassakin siskoaan paremmin toimeen. 

 Allihan muutti loppukesästä metsästyskaverin luokse, kun sen elo Kertun kanssa kävi mahdottomaksi. Allille kuuluu tosi hyvää ja se saa nauttia bossladyna olemisesta uroslauman keskellä. Ensi keväänä sille pitäisi saada jostain viimeinen CACIB.

Pitkästä aikaa kuulumisia

 Vähän on jäänyt tämä blogiin kirjoittelu, vaikkei edes mitään kiireitä ole ollut. Huomenna alkaa jo uusi metsästyskausi, joten ehkä aika päivittää kesän tapahtumat yhteen blogipäivitykseen. 

Aijan pennut muuttivat uusiin koteihin ja kaikilla on mennyt tosi hyvin! Ada (Laphroaig) ehti jo vierailla meilläkin heinäkuun alussa ja alkujäykistelyn jälkeen tytöt tulivat hyvin toimeen. Ada muutti Humppilan seudulle. Nitro (Lagavulin) muutti Koskelle ja sitä tulemme näkemään ihan lähiaikoina. Pertti (Bowmore) muutti Nilsiälle Allin iskän manttelinperijäksi. Perttikin toivottavasti tulee lähiviikkoina kylään. :) Reino (Caol Ila) asuu Alastarolla ja Arttu (Ardbeg) muutti 3 viikkoa sisaruksiaan myöhemmin Jyväskylään toisen sakupennun kaveriksi. 

Myös sijoitusnartut Chili (Tsingiskhan, e. Petovihan Holo) ja Mora (Murhakorven Halla, e. Murhakorven Maikki) ovat sopeutuneet hyvin omiin koteihinsa. Erityisesti Chilistä on tullut aikamoinen vesipeto. Mora puolestaan lähinnä terrorisoi Sora-kaveriaan. :D Nähtiin pari viikkoa sitten myös Moran sisko, joka jäi kasvattajilleen. Usva on todella upea, en malta odottaa että se valloittaa näyttelykehät ja luolat!

Kokeissa on käynyt "meidän" porukasta vain Mytty, joka sai Parkanossa LUO1 sekä B43. Kiitos Miksulle! 

Näyttelyissä ollaan käyty vaihtelevilla kokoonpanoilla. Toukokuussa Mytty sai T:n ja EH:n. Tyydyttävä tuli siitä, että se yhtäkkiä Raumalla alkoi jännittämään kehässä. Syyksi epäilen kamalaa luukakkaa, jonka se pusersi ulos kehän jälkeen koska sitten olo helpottui ja koira palasi omaksi itsekseen. Turussa se oli ihan oma itsensä ja sai Harry Tastilta oman näköisensä arvostelun ja sen tarvittavan EH:n käyttökokeita varten. :) Alpokin kävi Raumalla misseilemässä. Ei oltu tuomarin mieleen, joten EH:lla sekin pihalle. Tykkään kyllä reissata Alpon kanssa, se on omassa kodissaan niin hyvin sosiaalistettu kaikkeen, että on ilo viedä rauhallista ja kohteliasta koiraa mukanaan. Kiitos vain Jarmo ja Nina upeasta työstä!

Allin kanssa käytiin Ruotsissa hakemassa sileä ERI. Koko reissu oli aikamoinen katastrofi. Jouduin ottamaan Maltin mukaan, Allilla oli tärppipäivät ja kehäkin oli sellaista muhkuraista liejuruohikkoa että jouduin keskittymään pysymään pystyssä. Tuomarista Allissa ei ollut mitään hyvää, sillä oli puutteellinen rotutyyppi. :D 

Kahta viikkoa myöhemmin oltiin sitten Maltin ja Allin kanssa Virossa. Alli kävi kehässä vain lauantaina, saaden SERT + ROP ja valioituen Viron Muotovalioksi. Maltti sai molempina päivinä SERTin ja VSP + ROP. Se kävi myös Suomessa yhdessä näyttelyssä olen luokkansa 2. ja sai SA:n, mutta PU-kehässä ei enää herunut pystejä meille. Hieno Mäntti! 

Aijan pentuja

 

Miinan pentuja

 

Ikää kaksi viikkoa

 Aijan pennut ovat nyt täyttäneet 2 viikkoa. Talisker (punainen) avasi ensimmäisenä silmänsä ja loppuporukka seurasi pian perässä, vihreän Bowmoren pitäessä perää. 

Kynnet on leikattu kahdesti. Yllätyn joka kerran siitä, kuinka vilkkaita nämä ovat parsoneihin verrattuna. :D

Tässä yksilökuvat.

TALISKER

BOWMORE

LAGAVULIN

ARDBEG

CAOL ILA

LAPHROAIG

 Vappuna käydäänkin hakemassa Mordorin ekasta pentueesta Chili-neiti sijoituskotiinsa ja käydään katsomassa Maikin pentuja. 

 

Miinan pennut syntyivät 12.4.2022

 Pitkään ja hartaasti suunniteltu ja odotettu pentue näki päivän valon 12.4.2022. Ihan ongelmitta synnytys ei edennyt, vaan jouduimme hakemaan lisävauhtia eläinlääkäriltä. Sektiolla syntyneet pennut sekä Miina voivat erinomaisesti ja kasvavat normaaliin tahtiin. Näistä nartuista tulee minulle yksi. Sille oli jo sijoituskoti jo valmiina, mutta päädyimme yhdessä tuumin odottamaan parempaa ajankohtaa. Koska  minulla on taas harrastuskoiran paikka auki, en voi jättää tilaisuutta käyttämättä. Rakastan sekä G-pentuja että Blaseria sisaruksineen ja niiden metsästysominaisuudet ovat kerrassaan kelvolliset. Näin ollen jännityksellä seurataan kuka viidestä on meidän Isla-neiti. Lempparihan sieltä löytyi jo, mutta katsotaan. ;)

 

Pentueesta on aktiivista, metsästävää kotia vailla 2 pentua! Uros sekä narttu. Ota yhteyttä Sari Kuljuun tai minuun, mikäli kiinnostuit. Pentuesivu täällä. 

Aijan pennut syntyivät

 Päivittämättä jäi viimeiset tiineysviikot. Tässä siis kuva viikolta 8.

Pentue syntyi lopulta vrk 63, sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Aija oli hyvä synnyttäjä ja jokainen pentu tuli helposti maailmaan. Jännästi 3/6 tuli ilman kalvoja, mutta elinvoimaisina lähtivät imemään heti tissiä. Ensimmäistä kertaa jouduin laittamaan pennuille pannat, sillä varsinkin urokset menevät helposti sekaisin. Tosin yksi ("vihreä") ei pantaa halua käyttää, joten sen tunnistaa sitten siitä. :) Neljä urosta ja kaksi narttua oli jakauma. Kaikki pennut oli jo varattu ennen syntymää, ja niille on luvassa hyvä, metsästävät kodit. Yksi nartuista jää meille kotiinkin. Toisella nartulla on alaleuassa ja rinnassa hieman valkoista väriä, mutta ei häiritsevästi. Annetaan ajan nyt kulua jotta nähdään kuka pennuista lähtee mihinkin.

Alpo

 tässä muutama kuva meillä kyläilevästä Alposta.

Tiineysviikko 6/9

 Aijan tiineydessä on alkanut kuudes viikko. Vatsa on selkeästi kasvanut ja pissalla pitää ravata ahkerasti. Madotus hoidettiin meneenä viikonloppuna n. 40-42 vuorokausien aikana. 

Aija on ollut koko tiineysajan todella läheisyydenkipeä. Se saakin paljon rapsutuksia. Aija on kyllä todella helppo ja mutkaton koira. Se ei haasta riitaa, eikä häslää. Sisätiloissa on hyvin rauhallinen, lähinnä iltakasin ruoka-aika saa sen kulkemaan kärsimättömästi sohvan ja keittiön väliä. ;) Ulkonakin se on hyvin kuulolla. 

 

Aija tiineenä

 Kävimme 7.3., juuri 30 tiineysvuorokaudella varmistamassa tiineyden Paimion Pikkupedossa. Aija on odotuksien mukaisesti tukevasti tiineenä. Se asustelee meillä koko tiineysajan, jotta paikat on tuttuja sitten synnytyksen koittaessa. :) Pentueen isä on meidän oma Morkkiksemme. Tällä hetkellä varauslista on aika piukassa, emmekä ota lisävarauksia.

Pyritään pitämään taas viikottaista tiineys- ja pentupäiväkirjaa blogissa, niihin on kiva palata sitten myöhemmin!

 

Laskiaisrieha

Ei ole helppoa näillä keleillä tämä kuvaaminen, kun tuntuu että kaikki on harmaata, valkoista ja mustaa.. Mä en vuosienkaan jälkeen ole sinut tuon Nikonin kanssa, joten kuvaaminen on jäänyt siitäkin syystä todella vähälle. Tykkäsin enemmän Pentaxista, ja harkitsen edelleen puolitosissani siihen merkkiin palaamista. :D

Tässä kuitenkin muutama kuva mustikoista.

Flora vom Rexon Forst

 Vuosi alkoi ulkomaan reissulla, kun lähdin hakemaan uusinta kaveria Serbiasta Suomeen. Suunnitelmissa oli lentää Hki - Tukholma ja välipäivän jälkeen Tukholma - Belgrad sekä samaa reittiä takas, paitsi että tultaisiin laivalla Tukholmasta Turkuun. 

No, eihän meidän reissussa mikään mennyt niinkuin suunnittelin. Belgradilainen hotelli oli kansoitettu turvapaikanhakijoilla ja omistaja ei suositellut ulkona liikkumista. Onneksi olin vain 16h maassa ja aamulla oli lento takaisin Tukholmaan. Nuppu oppi hetkessä nukkumaan sängyssä ja meillä olikin sopuisa yö 160cm leveässä parivuoteessa - koira oli omalla puolellaan ja minä omallani. Morkkishan ei silloin 2019 uskaltanut tulla sänkyyn ollenkaan, mutta tämä neito kyllä ymmärsi hyvän päälle. :D Lentokentällä en meinannut saada negatiivista koronatodistusta sähköpostiini (oli check-inin ehto) ja sain juosta läpi kentän hakemaan paperista versiota. Tuli se sähköinen sitten 3pv myöhemmin keskiviikkona...

Nuppu oli siihen mennessä suhtautunut kaikkeen lungisti ja lentokoneessakin matkusti ilman inahdustakaan. :) Ruotsin päässä sitten alkoi ongelmat. Ensimmäinen passitarkastus oli ongelmaton, sen jälkeen mikään ei. Enpä olisi kuvitellutkaan asioivani samana päivänä sekä Ruotsin tullin, poliisin, lentokentän maahuolitsijan, Jordbruksverketin kuin Rajan kanssa... :D Luojan kiitos siskoni hoiti samaan aikaan ongelmia ulkoa käsin ja äärettömän avulias huolitsija kentältä käsin. Rahalla ja eri ihmisten äärimmäisellä joustolla tästäkin taas selvittiin (ei siis mitään lahjontaa, nyt on kyllä kaiveltu EU:n pykälät läpikotaisin :D), mutta Ruotsin kautta en enää ikinä kuljeta yhtään koiraa.. Myöhästyimme näiden vastoinkäymisten vuoksi madotusajasta sekä illan laivasta. 

Onneksi sisko asuu radan varressa, joten yöksi sinne. Vähän jännitin miten kennelkoira sopeutuu kerrostalokämppään. Hyvin sopeutui. ;) Sain varattua uuden risteilyn Helsinkiin seuraavalle iltapäivälle ja Evidensiasta uuden madotusajankin. Nuppu sai matkustaa kolmen päivän aikana autossa, lentokoneessa, metrossa, bussissa, laivassa ja junassa, useaankin kertaan. Kävellä Tuhkolman Vasastanissa ja Västrahamnissa. Missään ei mitään ongelmaa. Ja tämä on kuitenkin koira, joka oli ensimmäistä kertaa "ihmisten ilmoilla" sunnuntaina kun sain sen käsiini. :)

Meidän laivareissu meni loistavasti ja kotimatkakin Helsingistä Piikkiöön. Viimeisen todisteen loistavasta vuodenalusta sain korona-altistumisen myötä ja jo pitkäksi venähtänyt "omaloma" venähti sitten vielä viikon pidemmäksi.. :D 

Seuraava koira haetaan EU:n sisältä, kyllä tämä show kaikkien lakien ja säädöksien noudattamisesta huolimatta on henkisesti niin raskasta, etten halua siihen enää ikinä ryhtyä..

Nyt Nuppu asuu omassa kodissaan ja on kotiutunut sinne jo hyvin. Seuraavaksi se saa opetella perheensä tavoille ja syödä ruokaa. :)