Vuosi alkoi ulkomaan reissulla, kun lähdin hakemaan uusinta kaveria Serbiasta Suomeen. Suunnitelmissa oli lentää Hki - Tukholma ja välipäivän jälkeen Tukholma - Belgrad sekä samaa reittiä takas, paitsi että tultaisiin laivalla Tukholmasta Turkuun.
No, eihän meidän reissussa mikään mennyt niinkuin suunnittelin. Belgradilainen hotelli oli kansoitettu turvapaikanhakijoilla ja omistaja ei suositellut ulkona liikkumista. Onneksi olin vain 16h maassa ja aamulla oli lento takaisin Tukholmaan. Nuppu oppi hetkessä nukkumaan sängyssä ja meillä olikin sopuisa yö 160cm leveässä parivuoteessa - koira oli omalla puolellaan ja minä omallani. Morkkishan ei silloin 2019 uskaltanut tulla sänkyyn ollenkaan, mutta tämä neito kyllä ymmärsi hyvän päälle. :D Lentokentällä en meinannut saada negatiivista koronatodistusta sähköpostiini (oli check-inin ehto) ja sain juosta läpi kentän hakemaan paperista versiota. Tuli se sähköinen sitten 3pv myöhemmin keskiviikkona...
Nuppu oli siihen mennessä suhtautunut kaikkeen lungisti ja lentokoneessakin matkusti ilman inahdustakaan. :) Ruotsin päässä sitten alkoi ongelmat. Ensimmäinen passitarkastus oli ongelmaton, sen jälkeen mikään ei. Enpä olisi kuvitellutkaan asioivani samana päivänä sekä Ruotsin tullin, poliisin, lentokentän maahuolitsijan, Jordbruksverketin kuin Rajan kanssa... :D Luojan kiitos siskoni hoiti samaan aikaan ongelmia ulkoa käsin ja äärettömän avulias huolitsija kentältä käsin. Rahalla ja eri ihmisten äärimmäisellä joustolla tästäkin taas selvittiin (ei siis mitään lahjontaa, nyt on kyllä kaiveltu EU:n pykälät läpikotaisin :D), mutta Ruotsin kautta en enää ikinä kuljeta yhtään koiraa.. Myöhästyimme näiden vastoinkäymisten vuoksi madotusajasta sekä illan laivasta.
Onneksi sisko asuu radan varressa, joten yöksi sinne. Vähän jännitin miten kennelkoira sopeutuu kerrostalokämppään. Hyvin sopeutui. ;) Sain varattua uuden risteilyn Helsinkiin seuraavalle iltapäivälle ja Evidensiasta uuden madotusajankin. Nuppu sai matkustaa kolmen päivän aikana autossa, lentokoneessa, metrossa, bussissa, laivassa ja junassa, useaankin kertaan. Kävellä Tuhkolman Vasastanissa ja Västrahamnissa. Missään ei mitään ongelmaa. Ja tämä on kuitenkin koira, joka oli ensimmäistä kertaa "ihmisten ilmoilla" sunnuntaina kun sain sen käsiini. :)
Meidän laivareissu meni loistavasti ja kotimatkakin Helsingistä Piikkiöön. Viimeisen todisteen loistavasta vuodenalusta sain korona-altistumisen myötä ja jo pitkäksi venähtänyt "omaloma" venähti sitten vielä viikon pidemmäksi.. :D
Seuraava koira haetaan EU:n sisältä, kyllä tämä show kaikkien lakien ja säädöksien noudattamisesta huolimatta on henkisesti niin raskasta, etten halua siihen enää ikinä ryhtyä..
Nyt Nuppu asuu omassa kodissaan ja on kotiutunut sinne jo hyvin. Seuraavaksi se saa opetella perheensä tavoille ja syödä ruokaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti