Kun tultiin Pohjanmaan kierrokselta, pysähdyttiin myös Tarvasjoella treffaamassa Ässä-sakua. Se on meille tuttu jo vuosien varrelta, joten ei tarvinnut kauaa pohtia josko sitä kysyttäisiin Aijalle. Olemme nähneet Ässän siskon töissä ja koko pentue miellyttää myös ulkonäöllisesti silmiä.
Ässäkin on luonteeltaan hurjan mukava, mutta se ei estä sitä toimimasta tehokkaasti metsästyskäytössä. Se jakaa tarhan hulluAllin kanssa, ja naapureina asustelee kolme ajokoiraurosta. Ässän ei tarvitse turhia keulia, se tietää paikkansa. Ässällä on yksi pentue, jossa oli kaksi pentua.
Aija taasen asustelee nykyään meillä kotona. Sillä on viime keväältä pentue, jossa kaikki ovat syttyneet ja saaneet monipuolisesti saalista niin pinnalta kuin maan alta. Lisäksi pentue on ulkomuodollisesti varsin silmää miellyttävä ja kaikki ovat kehuneet myös koirien luonteita. Aija itse on hyvin sosiaalinen, mutta toisaalta huomaamaton koira. Se ei turhia mekasta eikä riehu, mutta osaa kyllä päättäväisesti vaatia rapsutuksensa. Edellisessä kodissaan Aija tottui myös lapsiin ja yhä edelleen sen häntä heiluu iloisena kun kuulee lasten ääniä. Aijaa on käytetty vain luolakoirana, jossa se toimii järkevästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti