Saimme Siirin kylään tammikuun lopussa. Tämän kuukauden missiona on tutustua Siiriin aikuisena, sekä katsoa mitä sillä on annettavaa metsästyksessä. Tuurilla saatiin myös terveystarkastuksen samalle reissulle. Kylläpä jännitti ja ahdisti, kun pentusuunnitelmat ovat jo sovittu loppuvuodelle. Vaan priimaa pukkasi; luustokuvat varsin mainiot B:n lonkat, nollan kyynärät, selässä ei LTV-muutoksia eikä spondyloosia ja silmät ja polvetkin terveet!
Luonne Siirillä on juuri sitä mitä minä haluan parsonin olevan; reipas, ennakkoluuloton ja avoin. Reippaudestaan huolimatta se ei ole sellainen sekoileva pirihiiri, vaan heittäytyy erittäin mielellään nukkumaan kun ihminen ei tarjoa huomiota. Nukkumaan mennään toki mieluiten peiton alle. Kaikki ihmiset ovat aivan ihania, oli ne sitten lapsia, vanhuksia, miehiä tai hassuja. Pusipusi vain! Metsällä se on hyvin kuulolla, mutta muuten emme uskalla vapaana ilman aitoja sitä pitää. Siiri nimittäin ottaa hajun ja adios. Ihme kyllä, luolatutkan ollessa kaulassa, se keskittyy lähinnä koluamaan reikiä eikä ole lähtenyt omille retkilleen.
Koiraa Siiri puhuu yhtä hienosti kuin äitinsä. Se ei missään tapauksessa halua joutua keskelle konfliktia, vaan mieluummin väistää. Jos Muumikaan ei jätä sitä rauhaan, niin sanoo kyllä takaisin. Toki ihminenhän sen tilanteen katkaisee, ettei koirien tarvitse keskenään kiukutella. Siiri kyllä tervehtii muut koirat kohteliaasti ja uskon että se olisi yhtä hieno "tutustu laumaamme"-luottopakki mitä Kerttukin oli.
Siiri on ollut nyt useamman kerran erilaisissa paikoissa töissä. Sillä on todella hyvä haku, mutta toivoisin vähän lisää sitkeyttä riistatöihin. Uskon, että sitkeys tulee iän ja kokemuksen myötä, niin hyvä aihio Siirissä on.
Se on kokonaisuutena kyllä niin kiva koira, kun odotin tästä yhdistelmästä tulevankin. Loppusyksyn pentuesuunnitelmat pidetään siis vahvasti voimassa. ;)
