Miinan pennut syntyivät 12.4.2022

 Pitkään ja hartaasti suunniteltu ja odotettu pentue näki päivän valon 12.4.2022. Ihan ongelmitta synnytys ei edennyt, vaan jouduimme hakemaan lisävauhtia eläinlääkäriltä. Sektiolla syntyneet pennut sekä Miina voivat erinomaisesti ja kasvavat normaaliin tahtiin. Näistä nartuista tulee minulle yksi. Sille oli jo sijoituskoti jo valmiina, mutta päädyimme yhdessä tuumin odottamaan parempaa ajankohtaa. Koska  minulla on taas harrastuskoiran paikka auki, en voi jättää tilaisuutta käyttämättä. Rakastan sekä G-pentuja että Blaseria sisaruksineen ja niiden metsästysominaisuudet ovat kerrassaan kelvolliset. Näin ollen jännityksellä seurataan kuka viidestä on meidän Isla-neiti. Lempparihan sieltä löytyi jo, mutta katsotaan. ;)

 

Pentueesta on aktiivista, metsästävää kotia vailla 2 pentua! Uros sekä narttu. Ota yhteyttä Sari Kuljuun tai minuun, mikäli kiinnostuit. Pentuesivu täällä. 

Aijan pennut syntyivät

 Päivittämättä jäi viimeiset tiineysviikot. Tässä siis kuva viikolta 8.

Pentue syntyi lopulta vrk 63, sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Aija oli hyvä synnyttäjä ja jokainen pentu tuli helposti maailmaan. Jännästi 3/6 tuli ilman kalvoja, mutta elinvoimaisina lähtivät imemään heti tissiä. Ensimmäistä kertaa jouduin laittamaan pennuille pannat, sillä varsinkin urokset menevät helposti sekaisin. Tosin yksi ("vihreä") ei pantaa halua käyttää, joten sen tunnistaa sitten siitä. :) Neljä urosta ja kaksi narttua oli jakauma. Kaikki pennut oli jo varattu ennen syntymää, ja niille on luvassa hyvä, metsästävät kodit. Yksi nartuista jää meille kotiinkin. Toisella nartulla on alaleuassa ja rinnassa hieman valkoista väriä, mutta ei häiritsevästi. Annetaan ajan nyt kulua jotta nähdään kuka pennuista lähtee mihinkin.

Alpo

 tässä muutama kuva meillä kyläilevästä Alposta.

Tiineysviikko 6/9

 Aijan tiineydessä on alkanut kuudes viikko. Vatsa on selkeästi kasvanut ja pissalla pitää ravata ahkerasti. Madotus hoidettiin meneenä viikonloppuna n. 40-42 vuorokausien aikana. 

Aija on ollut koko tiineysajan todella läheisyydenkipeä. Se saakin paljon rapsutuksia. Aija on kyllä todella helppo ja mutkaton koira. Se ei haasta riitaa, eikä häslää. Sisätiloissa on hyvin rauhallinen, lähinnä iltakasin ruoka-aika saa sen kulkemaan kärsimättömästi sohvan ja keittiön väliä. ;) Ulkonakin se on hyvin kuulolla. 

 

Aija tiineenä

 Kävimme 7.3., juuri 30 tiineysvuorokaudella varmistamassa tiineyden Paimion Pikkupedossa. Aija on odotuksien mukaisesti tukevasti tiineenä. Se asustelee meillä koko tiineysajan, jotta paikat on tuttuja sitten synnytyksen koittaessa. :) Pentueen isä on meidän oma Morkkiksemme. Tällä hetkellä varauslista on aika piukassa, emmekä ota lisävarauksia.

Pyritään pitämään taas viikottaista tiineys- ja pentupäiväkirjaa blogissa, niihin on kiva palata sitten myöhemmin!

 

Laskiaisrieha

Ei ole helppoa näillä keleillä tämä kuvaaminen, kun tuntuu että kaikki on harmaata, valkoista ja mustaa.. Mä en vuosienkaan jälkeen ole sinut tuon Nikonin kanssa, joten kuvaaminen on jäänyt siitäkin syystä todella vähälle. Tykkäsin enemmän Pentaxista, ja harkitsen edelleen puolitosissani siihen merkkiin palaamista. :D

Tässä kuitenkin muutama kuva mustikoista.

Flora vom Rexon Forst

 Vuosi alkoi ulkomaan reissulla, kun lähdin hakemaan uusinta kaveria Serbiasta Suomeen. Suunnitelmissa oli lentää Hki - Tukholma ja välipäivän jälkeen Tukholma - Belgrad sekä samaa reittiä takas, paitsi että tultaisiin laivalla Tukholmasta Turkuun. 

No, eihän meidän reissussa mikään mennyt niinkuin suunnittelin. Belgradilainen hotelli oli kansoitettu turvapaikanhakijoilla ja omistaja ei suositellut ulkona liikkumista. Onneksi olin vain 16h maassa ja aamulla oli lento takaisin Tukholmaan. Nuppu oppi hetkessä nukkumaan sängyssä ja meillä olikin sopuisa yö 160cm leveässä parivuoteessa - koira oli omalla puolellaan ja minä omallani. Morkkishan ei silloin 2019 uskaltanut tulla sänkyyn ollenkaan, mutta tämä neito kyllä ymmärsi hyvän päälle. :D Lentokentällä en meinannut saada negatiivista koronatodistusta sähköpostiini (oli check-inin ehto) ja sain juosta läpi kentän hakemaan paperista versiota. Tuli se sähköinen sitten 3pv myöhemmin keskiviikkona...

Nuppu oli siihen mennessä suhtautunut kaikkeen lungisti ja lentokoneessakin matkusti ilman inahdustakaan. :) Ruotsin päässä sitten alkoi ongelmat. Ensimmäinen passitarkastus oli ongelmaton, sen jälkeen mikään ei. Enpä olisi kuvitellutkaan asioivani samana päivänä sekä Ruotsin tullin, poliisin, lentokentän maahuolitsijan, Jordbruksverketin kuin Rajan kanssa... :D Luojan kiitos siskoni hoiti samaan aikaan ongelmia ulkoa käsin ja äärettömän avulias huolitsija kentältä käsin. Rahalla ja eri ihmisten äärimmäisellä joustolla tästäkin taas selvittiin (ei siis mitään lahjontaa, nyt on kyllä kaiveltu EU:n pykälät läpikotaisin :D), mutta Ruotsin kautta en enää ikinä kuljeta yhtään koiraa.. Myöhästyimme näiden vastoinkäymisten vuoksi madotusajasta sekä illan laivasta. 

Onneksi sisko asuu radan varressa, joten yöksi sinne. Vähän jännitin miten kennelkoira sopeutuu kerrostalokämppään. Hyvin sopeutui. ;) Sain varattua uuden risteilyn Helsinkiin seuraavalle iltapäivälle ja Evidensiasta uuden madotusajankin. Nuppu sai matkustaa kolmen päivän aikana autossa, lentokoneessa, metrossa, bussissa, laivassa ja junassa, useaankin kertaan. Kävellä Tuhkolman Vasastanissa ja Västrahamnissa. Missään ei mitään ongelmaa. Ja tämä on kuitenkin koira, joka oli ensimmäistä kertaa "ihmisten ilmoilla" sunnuntaina kun sain sen käsiini. :)

Meidän laivareissu meni loistavasti ja kotimatkakin Helsingistä Piikkiöön. Viimeisen todisteen loistavasta vuodenalusta sain korona-altistumisen myötä ja jo pitkäksi venähtänyt "omaloma" venähti sitten vielä viikon pidemmäksi.. :D 

Seuraava koira haetaan EU:n sisältä, kyllä tämä show kaikkien lakien ja säädöksien noudattamisesta huolimatta on henkisesti niin raskasta, etten halua siihen enää ikinä ryhtyä..

Nyt Nuppu asuu omassa kodissaan ja on kotiutunut sinne jo hyvin. Seuraavaksi se saa opetella perheensä tavoille ja syödä ruokaa. :)