Lomafiilis

Torstaina suunnattiin pitkästä aikaa kohti Lohjaa ja vanhempien lihapatoja. Yllättäen Lohjalla olikin lunta, joten nappasin isän kameran kätösiini ja vihdoin koirista oli jotain muitakin kuvia kuin niitä iänikuisia kännyräpsyjä.

Keke on kunnon ulkoilmaeläin. Se tosin tarvitsee sinne koko ajan seuraa, muuten se hilluu terassin tuolilla ja kuikuilee sisään. Tai karkaa naapurin pihalle.. Minikin viihtyi vihdoin jonkun aikaa pihalla, sitä ei oikein nykyään huvittaisi kuin nukkua. Lenkit se raahautuu flexin perässä ja jää nuuskuttelemaan metrin välein hajuja. :)

Nyt maanantaina mulla alkoi viimeinen kesälomaviikko, joten tällä viikolla on luvassa lenkkeilyä hyvässä säässä ja toivottavasti univelkojen kuittaamista. Parin viikon päästä vietän talvilomaa ja tällöin Mini lähtee hoitoon mun porukoille ja Keke menee kasvattajalleen. Tekee sillekin hyvää nähdä maailmaa vähän toiselta kantilta. :)

Pitäisi saada aikaiseksi myös blogikirjoitus meidän laumadynaamikasta. Sovitaan että se on mun tämän viikon projekti!

Aidan juoksuja odotellaan malttamattomana. Toivotaan että 1,5 kuukauden päästä voidaan päivitellä pentujuttuja enemmänkin. :)

Tervettä polvea ja silmää

Ajeltiin tänään Aidan haltijan kanssa Loviisan Lovetiin silmä- ja polvitarkastuksiin. :) Polvet olivat priimaa, eli 0/0. Silmän yläluomesta löytyi muutama ylimääräinen ripsi, joten lausuntoon merkittiin lievä distichiasis. Onneksi Aidan sulhon silmätulos oli terve, joten tarkastuksien perusteella ei estettä pitäisi olla. :) Ajellaan jossain vaiheessa isäehdokkaan luokse tutustumaan ihan livenä. Kuvien perusteella uros miellyttää minua kovastikin, se on hyvin samantyyppinen kuin Aippa. Nyt siis odotellaan juoksuja, joiden ollaan laskettu alkavaksi maalis-huhtikuussa!

Myös Mini kävi tsekkauttamassa silmänsä. Terveet olivat yhä, joten seuraava tarkastus on kolmen vuoden päästä. 9v tarkki onkin todennäköisesti viimeinen minkä teetän sille.

Pentunäyttely 9.1.

Lauantaina käytiin Kaapelitehtaalla misseilemässä Kertun kanssa. :)  Ohjelmaan kuului myös eksoottisesti bussimatka molempiin suuntiin ja käytiinpä metrossakin. Bussissa aika kului nukkuen, metroa odottaessa jännitti hirmuisesti. Ihan kiltisti se kuitenkin suhtautuu kaikkeen.

©Anne I., siskot rivissä.

Tuomarina meillä oli terrierispesialisti Kimmo Mustonen ja kilpakumppaneina ihanat siskot Rita ja Miina. Hanna suoritti Kekelle trimmiviimeistelyn kehän laidalla ja sen jälkeen päästiin harjoittelemaan näyttelyhihnassa kulkemista. Lahjattomat treenaa, vaan meille se etukäteistreeni olisi tehnyt aika hyvää.. :D Kerttu ei saanut kehässä nenäänsä irti kusen ja lihapullan hajuisesta matosta. Liikkeet oli siis käytännössä katsoen mahdoton arvostella. Nätisti se kyllä pönötti. Superkaunis Miina oli tällä kertaa eniten tuomarin mieleen, enkä yhtään ihmettele! ROP-pennun tittelin vei varsin valmiin oloinen Pommi-herra, joka on kyllä superluonteinenkin.

Mittasuhteiltaan hyvä, vielä kovin kevyt narttupentu. Oikea purenta. Kokonaisuutena kevyt pää. Hyvät silmät, korvat & ilme. Varsin hyvä ylälinja. Häntä kaartuu liian voimakkaasti selälle. Kevyt runko & rintakehä. Puutteellinen eturinta. Hyvin suora edestä. Karvapeite tulisi olla karheampi. Liikkuu lyhyellä askeleella ja kovin kapeasti edestä. Miellyttävä luonne ja esiintyminen.

©Hanna Räty

©Hanna Räty

Seuraavat kuulumiset tuleekin sitten virallisten terveystarkkien muodossa kun Aippa ja Piipu suuntaavat perjantaina kohti Loviisaa. :)

Ennättihän ne pakkaset tännekin. :) Kerttu sai Mustin ja Mirrin alennuksesta Rukan pinkin Blizzard-takin, Mini kulkee vanhoissa vaatteissa. On kyllä kätevää että nuo ovat saman kokoisia, pystyy hyvin vaihtelemaan vaatteita päivästä riippuen. Kekelle sopi Hugon tossutkin, joten ollaan voitu lenkkeillä lähes normaalisti. 

Kerttua ei pakkaset haittaa yhtään. Se painaa kuin hullu flexin päässä, nappaa lunta tai keppejä suuhunsa ja sinkoaa toiseen suuntaan. Mini puolestaan ulkoilee niin vähän kuin mahdollista. En jaksa raahata sitä perässäni väkisin. Kunhan saa tarpeensa tehtyä, riittä minulle.

Ensi viikon perjantaina Aida ja Mini käy silmätarkeissa. Aidalta tsekataan myös polvet. Minille tämä on toistaiseksi viimeinen tarkastus, katsotaan 9-10 vuoden iässä seuraavaa. Kertun silmä- ja polvitarkit on suunniteltu loppusyksyyn ja luusto kuvataan reilun kahden vuoden iässä. Minusta on tärkeää saada tietoa koirieni terveydestä myös "sisältä päin", ihan sama käytetäänkö niitä jalostukseen vai ei. Siksi Minikin on kuvattu päästä varpaisiin. 

Lähdettiin lauantaina joululahjaostoksille Lahteen ja samalla tuli muutaman tutun kanssa puhe että koirista voisi napsaista samalla kuvat. :) Aamulla siis pakkasin koirotkin tojohotan kyytiin ja nokka kohti Lahtea. Aurinko paistoi ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa.

Alla olevista kuvista iiiiso kiitos Jucaidesin Suvi Lehdolle! :)

Kerttu on kyllä niin mainio pakkaus. Kunhan saan toiselta kuvaajalta rakenne- ja pääkuvat, voisin kirjoitella siitä enemmänkin. :) Ainakin se sopii meidän laumaan ihan täydellisesti.

Kerttu löysi nopeasti sävelen 4kk vanhan collieneiti Mysin kanssa. 

Kerttu vei, vaan Mysna ei vikissyt.

Pakollinen lepotauko

Mini oli kiinni sen aikaa että pennut saivat riehuttua enimmät energiat pois. Sillä on ärsyttävä tapa natsipoliiseilla ja nimenomaan oman lauman jäsenen päälle.

Liebster award

Kiitos Iltateellä-blogin Kirsille haasteesta. :) Taitaa olla eka haaste joka meidän blogista löytyy!

1. Mistä lemmikkisi on saanut nimensä? 
- Ministä piti tulla Ninja. Vaan kun se päivälleen kuusi vuotta sitten saapui meille, en voinut todeta kuin että onpas se mini. Nykyään tosin neiti Nöppönen tuntenee paremmin nimen Bimbo. ;)

- Hugon kohdalla tiesin kutsumanimen jo ennen kuin koko koira oli edes syntynyt. Pyörittelin hetken aikaa mielessäni myös Simbaa, vaan eihän se Simbalta näyttänyt yhtään. Hugo onkin ollut helpoin nimeämiskohde, minusta se sopi sille kuin nappi otsaan. :)

- Sällin nimesi entinen koti. En lähtenyt muuttamaan nimeä. Ja sopihan sille aika hyvin äijämäinen lempinimi. :) Tosin sisko kutsui sitä enemmän Gubbeksi. 

- Aida on taas näitä "seuraavasta koirasta tulee Aida". Keksin sen emänkin, Saagan, lempinimen. :D Saagan piti siis aikoinaan tulla meille. Vasta Aidan saapumisen jälkeen selvisi että se on joku ooppera.

- Kertulla on entisen kodin antama nimi. Katsotaan mihin suuntaan se muotoutuu ajan saatossa. Mä en oikein tykkää r-kirjaimesta nimissä.

2. Mistä sellaisesta haaveilet, jota et ole vielä pystynyt toteuttamaan? 
- Koiramaailmassa; Kasvattaisin sen ensimmäisen pentueen omalle kasvattajanimelle. Saa nähdä että missä vaiheessa toteutuu.

- Ja koiramaailman ulkopuolella; Haluaisin oppia soittamaan levyjä. Tai siis kontrolleria ennemminkin. Pitäisi vaan saada oma motivaatio ja aika kohdille.

3. Linkitä joku hyvä kappale, mitä olet viime aikoina kuunnellut. 
- No Eric Prydzin Generatea oon luukuttanut siitä lähtien kun kuulin ensimmäisen teaserin. 



Lisäksi viime(kin) aikoina on soinut ystävieni Beach X:n People Help the People soi jo pelkästään soittoäänenä. :) 


Mä kuuntelen aika pitkälti tällaista musaa, autossa on Voice lähinnä aamuisin ja iltapäivisin päällä. 

4. Palaako lemmikkisi kanssa joskus käämi? Mitä teet siinä tilanteessa, kun hermot menee totaalisesti etkä pysty menemään rauhoittumaan muualle (esim. toiseen huoneeseen)?
- Palaa. :D Mä olen varmaan ihan surkea koiranomistaja, mutta mulla palaa vähintään kerran viikossa käpy. Lenkillä laitan musiikkia kovemmalle, löysään hihnaa ja annan koiran haistella oidempää jotain. Mua siis ärsyttää ihan jumalattomasti nysvääminen, mutta olen opetellut sitäkin sietämään Minin sairastelun takia. Ylipäätään yritän ignoorata koko elämen juuri hihnaa löystämällä tms. Kotona vaihdan huonetta tai käsken koiran kuuseen, riippuu mitä olen tekemässä. :D

5. Mitä tykkäät lukea muiden lemmikkieläinblogeista (esim treeneistä, arjesta, katseletko valokuvia)?
- Ihan perus arkipostaukset ja kauniit valokuvat. Luen mielelläni myös sairaskertomuksia ja epäonnistumisia. Sekä kasvatuspohdintoja. Oikeastaan ainoa, mikä minua ei kiinnosta, on treenipostaukset. 

6. Minne matkustaisit juuri nyt, jos sinulla olisi siihen mahdollisuus?
- Kroatiaan olen aina valmis matkustamaan. Tähän vuoden aikaan tosin suuntaisin ehkä sittenkin joko joulumarkkinoille Keski-Eurooppaan tai Malediiveille aurinkolomalle. :D 

7. Muistuttaako lemmikkisi jotakin tunnettua hahmoa (kirja, tv-sarja, leffa…)?
Mini joo!! :DD Kuulemma piisamirottaa. 

Sälli oli vähän kuin Yoda. Vanha, viisas ja vähän huumorintajuton. 
8. Onko sinulla muita harrastuksia kuin lemmikit ja jos on niin mitä? 
- No eipä juuri. En kyllä pidä koiriakaan harrastuseläiminä, ne kun on vaan mun seuralaisia. :) En mä tiedä, käyn salilla joskus ja jouluna. Ja klubeilla.

9. Tulet väsyneenä töistä/koulusta kotiin ja sinun on tehtävä ruokaa, mitä alat vääntämään?
- Ihanaa että nämä kysymykset koskee muutakin kuin koiria! :D Käytän koirat aina ensin lenkillä, joten oikeastaan oon sit kotiin tullessa sekä nälkäinen että kiukkuinen. Ihan normaalia arkiruokaa, eli salaattia tai kanaa tai jauhelihaa kastikkeena. Tai sitten laitan jotain uuniin paistumaan ja syön yhden leivän sitä odotellessani.
 
10. Mikä on mielipiteesi Suomen susitilanteeseen? 
- Minua ne ei häiritse. Minusta karhut ja sudet saa kulkea missä lystäävät niin kauan kuin pysyvät villeinä, eivätkä häiriköi asutuskeskuksia. Sitä en ymmärrä että muutetaan kersojen kanssa johonkin metsän keskelle ja ihmetellään että naapurina onkin susilauma. 

11. Nautitko metsästä, ja mikä on upein kokemus minkä olet siellä/luonnossa kohdannut?
- Nautin tiettyyn rajaan asti. En koe olevani millään tapaa erähenkinen ja suostuisin nukkumaan esimerkiksi teltassa vain hyvällä kelillä ja jonkun muun kanssa. :D Lähden kyllä mielelläni päiväretkille ja pyritäänkin käymään koiran kanssa vähintään pari kertaa kuukaudessa jossain lähikuntien metsiköissä. Santalahden luontopolku on yksi lemppareista täällä Kotkassa. Repovesi ja Valkmusa on myös kivoja päiväpatikointiin.

Äkkiseltään ei tule mieleen mitään upeaa kokemusta.


Muokkaan tähän postaukseen myöhemmin kysymykset, kun olen keksinyt ketä haastan mukaan. :)

Kutsumaton vieras

Katselin tässä yhtenä iltana että mitäs ihmettä koiran karvan seassa möyrii. Ällöttäviä toukkia, joita ei meinannut saada pinseteilläkään nitistettyä. Poltin pari, mutta niitä tuntui löytyvän aina uusia. Kysyin tutuilta ja googlettelin että mitä väiveitä, täitä tai kirppuja koiraparassa on.

Lopulta päädyttiin yhteistuumin kirppusirkukseen. :D Pesin molemmat koirat mäntysuovalla ja mietin että mitä hiivattia keksin lauantai-illasta, tuntui että päänahka ja selkä kutisi minullakin. Lopulta sain langan päähän yhden metsästäjän, joka tiesi kertoa että ovat mäyräkirppuja. Eivät onneksi ilmeisesti tartu ja kuolevat kunnon mäntysuopa-pesulla. Varmuuden vuoksi tämä hysteerikko pesee kaikki koiran makuualuset, sekä sohvan koristetyynyt ja fleecepeitot. :D En taatusti halua törmätä noihin uudestaan, yökh.