Kerttu toipuu

Tässä video eiliseltä, koirat kävivät pulahtamassa iltalenkin jälkeen lammessa. :) Kerttukin on toipunut viikossa lähes entiselleen, vaikka siltä on taas lähtenyt kaikki vaivalla kerätty rasva rungosta.. Noh, läskiä saa aina helpommin lisää kuin pois. :)

A post shared by Jaana (@ajaanan) on Aug 13, 2017 at 10:32am PDT

Kuin elämä heittää kuperkeikkaa

Tässä suoraan Facebookista kopioituna meidän torstai-ilta ja perjantaipäivä: 

Kerttu tosiaan eilen iltalenkillä meni muutaman kerran sammakkoasentoon, ja kannoin sen toisen kerran jälkeen kotiin. Alkulenkki meni ihan normaaliin tapaan eikä koirassa ollu muutenkaan mitään kummallista. Kotona tsekkasin kuumeen (39,5 astetta) ja ikenet (haaleat). Soitin ell joka ei olis millään ottanu vastaan. Kuulemma nestehukka. Veriarvot normaalit ja illalla ennen nukkumaanmenoa riehui Jofan kanssa ihan hulluna. Söikin normaalisti. Kukaan muu taloudessa ei huomannut koirassa mitään outoa.

Aamuyöllä Kerttu yritti hypätä sänkyyn muttei päässyt, joten ajattelin että lattia on liukas ja nostin sen viereen nukkumaan. Aamulla se ei kuitenkaan enää kävellyt vaan ryömi ulkona terassin alle tärisemään. Taas soitto päivystävälle joka piti sitä nestehukkana, epilepsiana, penikkatautina tai mahatautina ja käski mennä ei-akuuttiajalla lääkäriin vaikka iltapäivästä. Ajoin 7.30 suoraan Lohjan Evidensiaan jossa ilmoittivat että hoitavat vain ajanvarauksella ja tää päivä on täynnä muutenkin, menkää muualle. Virkkalan omaeläinklinikasta saatiin sitten nestettä sekä varmistusta sille että nyt on tosi kyseessä. Tässä vaiheessa Kerttu ei enää pysynyt tolpilla enää ollenkaan eikä reagoinu sen enempään polvivasaraan kuin uhkaukseen pään alueella. Se kuitenkin edelleen heilutteli häntäänsä ja piti päätään ylhäällä ympäristöä seuraten ja kuumekin oli laskenut normaalilämpöön. Saatiin lähete Viikkiin, mutta onneksi Aistista vastasivat lopulta puhelimeen ja ottivat meidät heti vastaan kun sinne ehdin. Virkkalassa oli aivan ihana eläintenhoitaja ja eläinlääkäri, ja jos vain meidän koti olisi täällä Lohjalla vakkaristi, siirtäisin kaikki meidän eläinlääkäriasiat sinne. :)

Kerttu käytiin Aistissa sentti sentiltä läpi ja siltä otettiin seuraavat testit:
Yleiskliininen tutkimus: normaali
Ortopedinen tutkimus: normaali
Neurologinen tutkimus: selvästi alentuneet kaikki asentotuntoreaktiot, alentuneet kaikki spinaalirefleksit ja molemmat palpebraalirefleksit, myös uhkausvaste alentunut (kasvohermoheikkous). Neuroanatominen lokalisaatio: ääreishermosto
Verinäytetutkimus: normaali biokemia ja hematologia, negatiiviset punkkivälitteiset sairaudet, myasthenia gravis-testi tulossa
Natiiviröntgen: normaali
Ultraäänitutkimus vatsaontelo: normaali
Lihassähkötutkimus: ei huomattu poikkeavaa

Epäilty diagnosi on tällä hetkellä polyradikuloneuriitti, eli autoimmuunitulehdus koiran hermojuurissa ja hermoissa. Tai sitten punkkihalvaus, myasthenia gravis, muu sairaus.
Ei epileptisiä oireita, eikä epäillä epilepsiaa.

Tämä siis ei ole perinnöllinen autoimmuunisairaus, vaan tulehdus on voinut saada alkunsa mistä tahansa, todennäköisesti haavaan menneestä bakteerista. Lääkitystä tähän ei ole, vaan Kerttu sai eläinlääkärissä yhden annoksen kortisonia ja muuten se on parannellut itseään ihan oman kehon antimilla. 

En ole varmaan eläessäni ollut niin peloissani kuin perjantaina. Monet itkut tuli itkettyä ja pelättyä pahinta. Neurologin varovaisessa arviossa koira olisi istuma-asennossa ehkä alkuviikosta, mutta meidän maanantai on näyttänyt tältä:

Henkilön Jaana (@ajaanan) jakama julkaisu 7. 08ta 2017 klo 7.12 PDT

Henkilön Jaana (@ajaanan) jakama julkaisu 7. 08ta 2017 klo 7.11 PDT

Kerttu on siis toistaiseksi parantunut ennätysvauhtia, mutta takapakkia toki voi tulla. En olisi perjantaina uskonut että täysin liikuntakyvytön fletkumato istuu jo samana iltana kömpelösti takapuolellaan, nousee lauantaiaamuna ensimmäisen kerran jaloilleen ja käy iltapäivällä ensimmäisen lyhyen kakkalenkin hihnassa.

Tässä lauantaiaamun ensimmäinen seisomishetki:

Edelleen meidän "lenkit" ovat hyvin lyhyitä (koira kävelee 50-100m), Kerttu matkustaa sylissä kunnes ilmaisee että pitäisi päästä tarpeilleen. Sitten taas syliin ja kotiin nukkumaan. Lihaksethan sillä tulee katoamaan kokonaan tässä toipumisjaksolla, mutta pääasia että koira on hengissä ja jaksaa taistella! En uskoisi että elohiiri malttaa nukkua, mutta niinpä se vain vetelee 22-23 tuntia vuorokaudessa sikeitä ja muunkin ajan pääasiassa lepäilee pehmeällä patjalla.

Meidän loppuvuosi menee todellakin aivan eri merkeissä kuin ajattelin. Kertulle oli varattu kolme vesiriistakoetta tälle kuukaudelle, sekä neljät näyttelyt lähikuukausiin. Näillä näkymin meillä jää kuitenkin kaikki erkkarista lähtien pois. Otetaan ihan rauhaksiin, parannellaan fyssarin avulla ja muutetaan koti Paraisille. :)

Viikonlopun puuhasteluita

Lauantaina ajeltiin ensin Sauvoon kuvaamaan pari patterdalenterrieriä ja sileä kettari sekä juttelemaan ystävien kanssa. Darra sai painia Doris-kettarin kanssa ennen kuin jatkettiin Tammisaareen katsomaan Alfin ja Gwenin pentuja. Siellä vierähtikin loppuilta, mitä nyt pysähdyttiin Lohjalla hakemaan Kertun ja Jofan edellispäivänä unohtuneet hihnat..  Samalla koirat pääsivät oikomaan koipiaan vanhempieni pihalle. Mini ei oikein ilahtunut yllättävästä saapumiserästä, eikä Emmiäkään oikein kiinnostanut muiden seura. Jofa, Kerttu ja Darra sitä vastoin painoivat kaasu pohjassa tunnin verran pihalla.

Mini 8v, Darra 12vk, Kerttu 2v, Jofa 11kk, Emmi 9,5v

Sunnuntaina vuorossa oli Pori KV. Mukaan lähti tällä kertaa vain Kerttu, joka kilpaili ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa. Tulipahan käytyä ja arvostelukin oli erittäin asiantunteva... :D
"2 years. Good topline. Correct propotions. Good enough angulations & movement. Correct bite."

AVK2 ERI

Illalla otettiin vielä noutotreenit Kertun kanssa. Siinä yhteydessä onnistuin mälväämään nilkkani ympäri, joten tämän viikon kokeet ja näyttelyt on mun osalta peruttu ja Kerttu pääsee jo lauantaina metsälle miesten mukana. Harmittaa. :(

Uimassa

Tänä kesänä on harrastettu erityisen paljon uimista. Kerttu on aikamoinen vesipeto, joka pulahtaa uimaan aina tilaisuuden tullen. Jofakin pulahtaan silloin tällöin uimaan ja jopa Darra on jo alle 10-viikkoisena käväissyt omasta tahdostaan uimalenkin.

Mini ei enää välitä uimisesta sitä vähääkään vaan se tyytyy kahlailemaan hihnan mitan ja toisaalta odottamaan rannassa jotta saa pölliä lelun tai kepin pahaa-aavistamattomalta vesipedolta.

Alla muutamia kuvia kesän ajalta. Tylsää ei tämän porukan kanssa tule. :)

Aurinkoisia päiviä saaristossa

Pari viikkoa sitten loistoidean seurauksena pakattiin koirat autoon ja suunnattiin kohti Turun saariston rengastietä. :)  Huristelimme Turusta Paraisten kautta Nauvoon, Korppooseen, Houtskäriin ja Iniön kautta Kustaviin. Aika haipakkaa sai pitää kun aamukasilta lähdettiin ja iltaysiltä oltiin takaisin kotipihassa. Pidemmät stopit otettiin Korpoströmissä ja Iniössä.

Koirat suhtautuivat autossa oleskeluun ongelmitta ja pääsiväthän ne joka pysähdyksellä lenkille ja haistelemaan merituulia. Ylläolevassa kuvassa konkkaronkka Darra, Emmi, Jofa & Keke Korpoströmin muistoristillä.

Korpoström

Ajoimme Paraisten ja Nauvon läpi suoraan Korppoon lossille, ja Houtskärin lossin sijaan ajoinkin saaren päähän saakka, jossa oli Korpoströmin saaristokeskus. Sieltä napattiin mukaan juotavaa ja suussasulavat lohipasteijat.  Korppoon keskustassa ei juuri ollut nähtävää, joten siellä pysähdyttiin vain ihailemaan upeaa vaaleanpunaista Korppoon kartanoa ja jatkettiin sitten Houtskärin lossiin.

Kyttäsin koko reissun ajan punkkeja koirista. Kertun ja Darran karvan seassa seikkaili kaksi punkkia, Emmistä löytyi seuraavana päivänä yksi ja juuri myrkytetty Jofa selvisi ilman osumia. :)

Kuten ylläolevista kuvista voi päätellä, sää todellakin suosi tällä reissulla! :) Lossimatkat pidettiin auton ikkunoita sekä takaluukkua auki, joten koirillakin oli häkeissään mukavan viileät oltavat. Onnea on kyllä tehokas ilmastointi, ilman sitä ei varmasti oltaisi ajeltu läheskään yhtä paljon kuin mitä tänä kesänä on kertynyt auton mittariin..

Kerttu Houtskärin satamassa

Iniössä pysähdyttiin pidemmäksi aikaa ja käytiin syömässä hamppariateria Leonellassa. Hyvät ja hintansa (~16€) arvoiset ruuat mutta juomapuoli oli yllättävän tyyristä. Vaan niinhän se taitaa olla aina näissä veneilijöiden suosimissa paikoissa.

Kustavin jälkeen pysähdyttiin vielä Taivassalossa kuvaamassa koiria kauniilla Muntin sillalla. Kerttu näytti mallia ja muut keekoilivat perässä kuka mitenkin..

Ensi kerralla yövytään jossain matkan varrella, tai vaihtoehtoisesti suunnataan kohti Ahvenanmaata. :) Kyllähän tämä reissu meni näin päiväreissuna kun teillä ja yhteysaluksilla ei ollut ruuhkaa, mutta eipä tässä juuri pysähdelty taivastelemaan saaristomaisemia. :D 

Yksi pieni Darranpoikanen vain..

Juhannusaattona lähdettiin aamuvarhaisella kohti Jyväskylää. Ohjelmassa oli treffit veljeni perheen kanssa, Hulda-vieraan vieminen uudelle omistajalle ja uuden laumajäsenen tuominen Turkuun.

Darra on rodultaan saksanmetsästysterrieri ja viralliselta nimeltään Niputtajan Kerttu. Siitä toivottavasti tulee isona erinomainen metsästyskoira. Erinäisiä harrasteitakin sen pään menoksi on jo kehitelty. :) Darra tulee näkymään blogissa siinä missä Jofa ja Emmikin. Kolmikko kuuluu niin olennaisena osana mun nykyiseen elämään että tuntuu tyhmältä jättää puolet jutuista kertomatta.

VERI Nummi-Pusula

Vesiriistakoe Nummi-Pusula 10.6.2017, ylituomari Eero Suomus
Haku: koira ei lähde ensin hakemaan, ohjaaja heittää kiven ja koira virkistyy tästä edeten riittävästi yli 20 metriä. 5p
Nouto: Koira pysyy vapaana paikalla. Käskystä se menee heti veteen ja löytää linnun. Koira tuo tavin rannalle. 7p.
Jäljestäminen: koira lähtee jäljestämään vauhdilla. Jäljen loppuosassa koira harhautuu jäljeltä, hetken pyörittyään löytää jäljen ja etenee linnulle. 5p.
VERI2 17p.

jaaaa sitten analysointia...

Kerrankin keli oli kohdillaan. :) Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja koealueena toimi upea lampi. Onnistuin palamaan jälleen kerran hartioista sekä naamasta, joten josko olisi aika uittaa itsensä aurinkorasvassa.. Koepaikalla oli mukava seurata muiden suorituksia sekä saada kokeneemmilta vinkkejä treenien suhteen. Meidän harjoitteluthan oli jäänyt hävettävän vähäisiksi.. :D Kerttu oli edeltävän viikon Oskarin luona Turussa ja yhden extempore-nyppimiskeikan myötä ehdittiin veden ääreen vasta yhdentoista aikaan illalla. Hetken aikaa kesti hakea nappulat paikalleen, ja tällä kertaa harjoiteltiinkin vain paikallaan odottamista. :D Kerttu ehti kantaa kahdesti lintua ennen koetta, kerran vuosi sitten ja toisen kerran helatorstaina. Hieman jännitti lähteä kokeeseen kun jäljestys oli jäänyt kokonaan harjoittelematta ja tosiaan kaiken muunkin suhteen oltiin ihan keskeneräisiä.

Onneksi osallistujat ja tuomari oli rentoa porukkaa, joten jännitys katosi jo ennen suoritusjärjestyksen arvontaa. :) Jonkun verran oli mukana tuttuja naamoja lut-kokeista sekä parsonporukoista. Meille osui numero 7. Tällä kertaa aloitettiin tyhjän veden tarkastuksesta, jota seurasi nouto sekä jäljestys. 

Ensimmäisellä osuudella, haku, Kerttu keskittyi tuomaan minulle rantavedestä kaiken irtotavaran. Nappasin sen suusta niin heinää, järviruokoa, kepin palasia kuin jotain todella epämääräistä ja limaista.. Tuomari jo totesikin että seuraavaksi varmaan tulee ruutana.. Heitin tuomarin ohjeistuksesta pari kiveä veteen ja johan koira läks' matkaan! Se ui hyvin reilu 20m suoraan ja teki siellä erinäisiä tarkastuksia. Eikä meinannut tulla enää pois kun vauhtiin pääsi. :) Suorituksen jälkeen saatiin pikainen palaute osuudesta sekä vinkkejä jatkoa varten.

Toinen osuus, nouto, jännitti minua jostain syystä eniten vaikka tiesin että koira ottaa kyllä linnun suuhunsa. Pyysin Kertun sivulle istumaan ja kontaktiin (osa piti pannasta kiinni / esti edestä mutta siitä tulee pistevähennyksiä) odottamaan laukausta ja etenemislupaa. Ilmoitin tuomarille olevani valmis, jonka jälkeen hän antoi avustajille luvan ampumiseen sekä linnun veteen heittämiseen. Keke meinasi varastaa mutta kerrankin oikea-aikainen "ei"-käsky sai sen jäämään paikalle - katse tosin tiukasti linnussa. Tuomari antoi luvan ja lähetin Keken matkaan. Se hyppäsi penkereeltä veteen ja ui suoraan linnulle jonka toi nätisti rantaan. Ja jätti siihen. :D

Jäljestys oli täysi kysymysmerkki, Kerttuhan ei ollut jäljestänyt kertaakaan ennen koetta. Tämän vuoksi otettiin ensimmäinen kerta kytkettynä. Kerttu lähti kuin juna etenemään jälkeä. Ensimmäiset 50 metriä meni hyvin maavainulla ja sitten se siirtyi käyttämään ilmavainua, josta johtuen yksi "hukka" kun haju hävisi. Lintu kuitenkin löytyi ja sitä tutkittiin hartaudella. Ensi kerralla sitten vapaana. :)

Seuraava vesiriistakoe on suunnitteilla elokuulle. Siihen mennessä meillä on toivottavasti palikat hiottu ja ykköstuloskin voi olla realistinen.