Toukokuussa on ollut sekä koleaa että superlämmin. Onneksi jälkimmäiset kelit ovat kestäneet useamman päivän putkeen ja naapurin lampi on lämmennyt koirille uimakelpoiseksi. Minähän marssin viime kesänä ensi töikseni kysymään naapurilta, jos saisimme uittaa koiria siellä silloin, kun he eivät käytä pumppaa vettä mansikkamaiden kasteluun.
Kerttuhan osaa reitin lammelle ja juoksee sinne yleensä 50 metriä meidän edellä.. Morkkiskin on ilmojen lämmettyä innostunut uimajutuista taas. Joskin viikonloppuna sillä oli isompana proggiksena saada jäätävän kokoinen klapi vedestä rannalle. Valtava suu ja sitkeyttä sillä ainakin on, kun välillä kävi koko koira uppeluksissa. Sille on syynsä miksei tuokaan ui ilman hihnaa - ehkä seuraavaksi laitetaan puolisukeltajalle pelastusliivit. :D
Buffykin on innostunut uimaan. Kerta kerralta se menee helpommin veteen. Nyt ollaan kuivalla maalla harjoiteltu damien noutamista. Se tuntuu toistaiseksi olevan hyvin kuulolla, joten katsotaan josko sen kanssa voisi treenailla vesiriistakokeita silmällä pitäen. Kertun kanssa jätetään laji kokonaan, en keksi millä sen saisi pidentämään uintimatkaansa kymmenestä metristä kauemmaksikin.. Tämän nuoremman polven kanssa voi kokeilla tehdä asioita eri tavalla.
Allihan ei ui mielellään. Se läträä kyllä vedellä ja sukeltelee vesikasveja jalat tukevasti rannalla. Kyllä se uida osaa, mutta ilmeisesti on kivempaa vain harrastaa puolisukellusta.. ;)
Kirppu puolestaan vietti pitkän viikonlopun Oskarin työkaverin kanssa kaupungissa ja mökillä perheen jackrusselin seuraneitinä. Kaikki oli sujunut hyvin ja koirista oli seuraa toisilleen. Seuraava reissu koittaa juhannuksen jälkeen. :) Vaan kyllä oli äiti-Kerttukin onnellinen kun sai lapsensa maailmalta kotiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti