Long time, no see.
Meidän elämä on viimeisen vuoden aikana ollut kovin hiljaista. Mä olen henkilökohtaisesti menettänyt kaiken kiinnostuksen koirien kanssa harrastamiseen. Koirat ei ole jääneet kuitenkaan sivuosaan, päin vastoin ne on päässeet ehkä enemmänkin osallistumaan kaiken näköiseen puuhasteluun.:) Nykyään Bimbo ja Huu kulkevatkin nimellä teknokoirat. On meillä hyvä musiikkimaku!
Mä olen onnistunut telomaan itseäni vuoden sisään niin selän (välilevynpullistuma), sormen (pikkusormi murtunut) kuin nilkankin (25% jännevaurio ja kaksi nivelsidettä poikki) kanssa. Sormi vaivaa edelleen aina välillä (koripallo on vaarallista :) ja enpä ole kovin montaa juoksuaskelta ottanut elokuun alusta lähtien, sen verran turvotusta ja särkyä on rasituksen aikana ja jälkeen nilkassakin.
Ihme kyllä koirat on ottaneet nää kaikki accidentit aika hurjan hyvin! Selkäkipujen aikaan Bimbo jäi mun siskon luo Kotkaan ja me mentiin Huun kanssa Lohjalle. Nilkan kanssa nautittiinkin sitten reilu 2 viikkoa kepeistä ja nilkkatuki pyöri jalassa reilun kuukauden. Voin kertoa että aika extremeä ulkoilla 30 asteen helteessäkin keppien, törkeissä kipulääkkeissä ja kahden koiran kanssa. :) Onneksi on ystäviä jotka juoksuttivat koiria koirapuistossa ja käyttivät Hugoa uimassa. <3
Koirat ovat käyneet tän vuoden aikana niin erilaisissa pihajuhlissa kuin kahviloissakin (Kotkassa koirallisten kannattaa tsekata ehdottomasti Café Laituri! Paussinkin kulmassa ollaan käyty siiderillä) kuuntelemassa musiikkia. Ministä on joka kerralta hauska kuvasarja kun se on aina uuden ihmisen sylissä..:) Huu on valinnut mun lisäksi kaksi ystävää joiden seurassa voi olla täysin rentona. Sen kanssa saa kuitenkin aina olla tosi tarkkana, koska sen reaktiot on tosi ikäviä jos ahdistus ehtii iskeä. Oonkin joutunut syksyn aikana miettimään ihan tossisani Huun sopivuutta kaupunkioloihin. :(
Muutettiin myös reilu kk sitten kolmatta kertaa 1,5 vuoden sisään. Kämppiselämä jäi taakse ja nyt asutetaan kivaa kaksiota kerrostalon ylimmässä kerroksessa. :)
Pari kuukautta sitten (millon lie olikaan, ehtinyt jo unohtua kun aika menee niin nopeasti:) vierailtiin Hugon kanssa kasvattajapäivillä. Mä olin vähän invalidi ja Hugo käveli tauon aikana nokkosissa joten lopputuloksena oli tassujaan arkova parivaljakko. :D Oli kyllä kiva kokemus ja noiden jälkeen muistaa että koirassa on paljon hyvääkin.
Ulkona vihmoo tällä hetkellä ekaa kertaa tälle syksylle räntää, joten sen kunniaksi kasa epämääräisiä kuvia joltain Lohjan reissulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti